Yö laskeutui kartanon ylle luoden varjoja käytäville.
Kävelin pitkiä käytäviä pitkin etsien ulospääsyä.
Laskeuduin alas portaita ja löysin viimmein ulkooven.
Olin avaamassa oveakuulessani askeleita takanani.
Käännyin säikähtyneenä portaita päin. Tyttö seisoi
portaissa pidellen kädessään nallekarhua. Tyttön ilme oli
haikea ja surullinen. Tulin surulliseksi nähdessäni tyttön.
Lähdin kuitenkin ulos. En pystynyt hyvästelemään häntä.
Juoksin metsän pimeyteen tunne valtasi kehoni uudelleen.
Vilkaisin taakseni ja törmäsin mieheen, joka oli pukeutunut
mustaan kaapuun. Kaatuessani maahan huomasin takanani
toisenkin kaapuun sonnustautuneen henkilön.
- Kuule. Kun tässä kerran odotellaan kuolemaa
niin kertoisitko miten se vanha ukko muka pelasti sinut?
Gil kysyi Jasulta. Tämä huokaisi. - No eihän
se salaisuus ole ja onhan meillä aikaa ennen kuolemaa.
Jasu totesi hymyillen surullisesti.
- Paettuani tästä kylästä ja saatuani levätä
ja hoitaa haavojani. Tajusin takaa ajajani voivan tulla
tekemään pahaa niille ihmisille jotka auttoivat minua.
Oli pakko lähteä. Jasu sanoi hymyillen surullisesti.
- Kuka sinua sitten auttoi? Gil kysyi
- Elisabet.
Jasu vastasi ja Gil oli näkeminään kyyneliä tämän silmissä.
- Elisabet? Hän kysyi. - Elisabet on Yuugin äiti. Hän hoiti haavani.
Tapasin silloin ensi kertaa Yuugin. Hän oli todella suloinen,
mutta pelokas ja hiljainen. Kuitenkaan en pystynyt
jäämään hänen tuekseen. Lähdin sanomatta hyvästejä.
Pakenin ja sitten tapasin ukkon ensikerran.
Ukko pelasti minut kuolemalta. Jasu kertoi.
- Hei hetkinen kuka sinut oli tapaa? Gil kysyi.
- Veljeni. Hän oli lävistämässä minut miekalla kun ukko
sitten ampui häntä. Pelastaen minut samalla.
Jasu sanoi hymyillen. - Veljesi? Siis tarkoitatko?
Gil aloitti, mutta ei sanonnut loppuun sillä hän
kuuli käytävältä askeleita.
Avaimet kävivät lukossa ja iso puu oli aukesi.
- Yu... Yuugi sinä tulit. Jasu sanoi kyyneleet simissään,
hän oli onnellinen nähdessään ystävänsä. - Kuka sinä olet?
Yuugi kysyi totisena.
- Mi... mitä tarkoitat sillä kuka minä olen?
Jasu kysyi hämillään. - Vastaa minulle. Yuugi sanoi
välittämättä Jasun vastauksesta. - Olen Jasu paras ystäväsi.
Jasu vastasi ystävälleen. - On ilkeää valehdella PIKKU NEITI.
Jack sanoi ilmaantuessaan Yuugin taakse.
- Alice vain esitti kysymyksen kuka olet ja menet
valehtelemaan hänelle vielä nytkin. No sehän on
kaltaisellesi rottalle tapa. Jack hymyili.
Jack käveli sellin poikki Jasun luo naureskellen.
Tarttuen Jasun leuvasta ja nostaen tämän päätä niin että
tämä katsoi häntä päin. - Mitä jos kertoisit
niin sanotulle yställesi kuka oikeasti olet.
Alice kulta haluaisi varmasti kuulla totuuden.
Jack sanoi pirullinen ilme kasvoillaan.
- Veli olet todella sairas.
Jasu sanoi vihaisesti. - Haluan kuulla totuuden sinusta.
Yuugi sanoi ennen kuin kukaan ehti sanoa enempää.
