Tyttön ihmettelevä ilme sai minut kysymään
oliko tämä koskaan loukaantunut. Tyttö vaan ravisti päätään.
Hän ryömi selkäni taakse ja tutki selässäni olevia naarmuja.
Tyttö pelkäsi, Luuli kai että suutun hänelle
jos hän osuisi kipeään kohtaan.
- Ei sinun tarvitse pelätä en suutu tai satutta sinua minä lupaan sen.
Tyttö katsoi minua päin ihmeissään, mutta vastasi pian hymyyni.
En tiedä kauvanko olin kartanossa vuoteen omana,
sen opin ettei tyttö ollut nähnyt ennen verta tai naarmuja.
Hän vietti luonani paljon aikaa tutkien ruhjeitani.
Kun olin parantunut sellaiseen kuntoon että jaksoin jo
liikua ajattelin lähteväni heidän luotaan. Takaa ajajani
saataisi seurata minua tänne koska tahansa.
Jasu ja Gil saapuivat hengästyneenä Onnen puun huoneeseen.
Heitä odotti näky siittä että Yuugi olisi juuri
haukaamassa palasta puun hedelmästä. - EI YUUGI!!! ÄLÄ SYÖ SITÄ!!!
Jasu huusi juostessaan kohti ystäväänsä.
Jack katsoi hämillään sisään tulleita vieraita.
Oliko nyt jotkut festarit? Jasu tempaisi marjan ystävältään
ja viskasi sen menemään. - Miksi sinä noin teit?
Yuugi kysyi pettyneenä, koska ei ehtinyt vielä maistamaan.
- Yuugi! Et saa syödä tuota marjaa tai et muista enää ikinä nimeäsi.
Jasu sanoi kyyneleet silmissä ystävälleen
halaten tätä jälleen näkemisen kunniaksi.
- Anteeksi, mutta olet tainnut erehtyä henkilöstä.
Minun nimeni on Alice. Yuugi sanoi kammeten Jasun irti itsestään.
- Ei sinä et ole Alice. Sinä olet Yuugi paras ystäväni.
Jasu yritti saada Yuugin muistamaan, mutta turhaan.
Vartijat rynnistivät sisään ja ottivat Gillin ja Jasun kiinni.
Jasu katsoi ystävänsä silmiin ja kuiskasi tälle niin
hiljaa että vain Yuugi kuuli sen. - Jos uskot olevasi Alice.
Ole sitten, mutta älä syö noita hedelmiä
vaikka mikä olisi sillä... Enempää Jasu ei ehtinyt
sanoa, sillä hänet ja Gillin raahatiin pois Onnen puun huoneesta.
Yuugi vilkaisi Jackiin, joka katsoi vain vartioiden
perään hymyillen. Jack käveli puun luo ja otti siittä uuden hedelmän
tarjoten sen Yuugille. Yuugi vaipui ajatuksiinsa tuo äskeinen
tyttö mitä tämä oli yrittänyt sanoa hedelmästä.
Vapisevin käsin hän otti hedelmän jackiltä.
- Haluaisin pyytää sinulta erästä juttua. Yuugi mumisi pojalle.
- Mitä? Jack kysyi jälleen ystävällinen hymy kasvoillaan.
- Että söisit kanssani hedelmän tuosta puusta.
Vai onko se liikaa pyydetty? Yuugi kysyi. - Ei toki Alice.
Syön mielelläni, jos se saa sinut iloiseksi. Poika vastasi.
Gil ja Jasu viskattiin vankityrmään, joka siaitsi
palatsin alapuolella. Gil nousi nopeasti pystyyn ja ryntäsi ovea
kohden mutta se paiskatiin kiinni hänen nenän edestään.
Gil alkoi kiroilla ja huutaa vartiaa avaamaan oven tällä
sekuntilla tai muuten, mutta vartia viisveisasi tämän huudoista.
- Gil ole hiljaa! Jasu huusi pojalle joka vaikeni saman tien.
Hän rojahti lattialle istumaan katsellen samalla Jasua.
Jasu oli sulkenut silmänsä ja yritti kuunnella
käsirautojensa ääntä. Lattialta oli löytynyt rautalangan pätkä
jolla hän nyt yritti tiirikoida lukkoa auki. Vaikeutta
hommaan toi se että hänen kätensä oli laitettu selän taakse.
Eikä Gil suostunut olemaan kauvaa hiljaa.
Rauta lanka ei kuitenkaan kestänyt ja katkesi.
Heidän olisiin odotettava sitä hetkeä jolloin heidät vapautettaisiin,
mutta molemmat tiesivät että vapauttaminen merkitsee kuolemaa.
