- Äiti kuka hän on? Pikku tyttö kysyi naiselta
joka sitoi haavojani. - Kulta ei mitään hätää vieraamme
on vaan loukannut itsensä, minä hoidan hänet kuntoon.
Tyttö käveli hitaasti minua kohden ja nousi sängylle istumaan.
- Satuuko... Satuuko haavoihisi? Tyttö kysyi pelokaana.
- Ei. Ei enää Vastasin tyttölle. Annoin tyttön kosketaa haavojani,
pikku tyttö pelkäsi ja oli ihmeisään. Hän liikutti
kätään ihollani ja ihmetteli. Nainen hymyili
ja pyysi anteeksi tyttönsä aiheutamaa vaivaa.
Hän käski tyttöä nukumaan, mutta tyttö halusi jäädä luokseni.
Annoin tyttölle luvan jäädä. Nainen poistui
huoneesta jättäen meidät kahden.
Jack näytti Yuugille paikkoja.
Tämä taas katseli ajatuksissaan poikaa ja mietti missä
olisi nähnyt tämän. Yuugi ei kuitenkaan uskaltanut kysyä tältä mitään.
- Onko minussa jotain outoa? Jack kysyi.
- Ei. Ei kai... ...Voisiko olla mahdollista,
että olisimme tavaneet jossakin? Yuugi mumisi.
Jack katsahti Yuugia mietteliäänä ja
vastasi sitten kieltävästi tyttön kysymykseen, mutta
Yuugi oli varma että hän olisi nähnyt pojan jossain aijemmin.
Jasu pinkaisi juoksuun kohti ovea joka veisi
syvemmälle palatsin käytäviin.
- En jaksaisi leikkiä enää tänään teidän kanssanne
joten voisitteko poistua. Rosa pyysi. Kaataen sanalla
Jasun maahan valtikallaan.
- Se ei valitettavasti käynyt mielessä.
Jasu vastasi noustessaan ylös. - Sitten minulle ei jää muita
vaihto ehtoja kun surmata teidät. Rosa sanoi pettyneenä
vetäen samalla miekan esiin.
Raven oli yllätävän kova vastus sen Gilkin joutui myöntämään.
Aivan kuin tämä osaisi ennustaa hänen
jokaisen liikeensä. Miten tuollaisen vastustajan
voisi muka voitaa? Ei perus tekniikalla pitäisikö kokeilla
jotain uutta? Ei, siihen ei olisi aikaa. Oli keksittävä
jotain ja vauhdilla. Gil tiesi miten hyvä miekkailija Rosa oli.
Jasu ei millään voisi pärjätä tälle rehdissä taistelussa.
Lopulta poika luovutti ja otti kaksi
pistoolia kaapunsa suojista.
- Tytteli ota koppi! Hän huusi Jasulle heittäen
samalla tälle toisen pistoolin. Sillä tyttö voisi ainakin
pelata aikaa Gilin apua odotellessa.
Jasu nappasi pistoolin kiinni hän oli juuri
aikeissa tähdätä sillä Rosaa, mutta tämä löi nopeasti
miekansa Jasun kylkeen. - Aahh... Tämä kostetaan.
Jasu sanoi kivun ohi. Hän veti liipasimesta, mutta luoti
vaan hipaisi Rosan poskelle pienen arven. Jasu tempasi nopeasti
miekan itselleen ja kiinniti Rosan viitan sillä latiaan.
Seuraavaksi vuorossa olisi Poikien taistelun pysäyttäminen.
Gil yritti pitää Ravenin tarpeeksi kaukana pistoolin avulla.
Ei kaikkista viisain idea mikä hänelle
oli tullut, mutta tarpeeksi huono toimiakseen.
Sivusilmällä hän näki, että Rosa oli kiinni viitastaan
eikä Jasua näkynyt. Oliki tyttö livistänyt
etsimään kaveriaan ja jättänyt toverin pulaan.
Jasu ei saisi tätä anteeksi, ei edes vaikka toisi kaupungin
kaikki viinat ja viinit hyvitykseksi. Gil oli
uppoutunut ajatuksiinsa ettei edes tajunnut hetkeen mitään.
Kun hän lopulta keskittyi jälleen taisteluun oli jo liian myöhäistä.
Raven makasi tajuttomana maassa ja pojan edessä
seisoi Jasu rikkinäisen viinapullo kädessään.
- Tule jo! Jasu komensi tätä ja molemmat lähtivät juosten
kohti käytävää, joka vei pois valtaistuin salista.
Kaksikko kiirehti pitkin linnan käytäviä.
Jos Yuugi olisi jo palatsin keskustassa siittä seuraisi
vaan ongelmia. Jasu ei halunnut parhaan ystävänsä kokea
sitä kamalaa tunnetta mitä käy kun syö marjan onnen puusta.
Onnen puu oli Ryövärien kylän palatsin keskus.
Sen hedelmillä varmistetiin että uudet asukaat eivät
muistaisi enää ikinä menneisyyttään. Marjan syönnyt
ihminen voi jopa menettää sielunsa puulle ja jäljelle jää vaan
pelkkä tyhjäkuori, joka ei kykene tuntemaan mitää.
Siis pahimmassa tapauksessa. Jos oli onnekas unohtaa
vaan ja ainoastaan nimensä, mutta kumpikaan
näistä ei tapahdu miellyttävän prosessin kautta.
Jasun ajatukset maalailivat piruja seinille.
Hän kuvitteli löytävänsä Yuugin elottomana kuorena puun luota.
Ilman nimeä, sielua saati tunteita. Jasu ei kykenisi
antamaan itselleen ikinä anteeksi. - Kyllä kaikki järjestyy.
Gil yritti lohduttaa toveriaan.
Jack ja Yuugi olivat jo saavuttaneet Onnen puun huoneen.
- Oletko viihtynyt täällä?
Haluaisitko vapauden tunteen jatkuvan vielä pitkään? Jack kysyi
Yuugilta ärsyttävän Lukamaiseen sävyyn,
mutta Yuugi oli lumoutunut nähdessään puun että kykeni
vaan ja ainoastaan nyökkäämään pojalle.
- Jos syöt tämän hedelmän vapautesi jatkuu ikuisesti. Jack lupasi Yuugille.
Antaen tälle samalla yhden hedelmän Onnen puusta.
