Nainen katsoi minuun ystävällisesti ja
minut valtasi jälleen rauhoittava tunne.
Kaaduin uudelleen makamaan sänkyyn. Nainen käveli
luokseni hän laski kynttilän jalan yö pöydälle ja alkoi
vaihtaa siteitä päältäni. En pystynyt sanomaan mitään.
Ääntä ei vaan tullut joten odotin kiltisti ja hiljaa että
nainen sai tehtyä työnsä. Käänyin häntäpäin kiitääkseni,
Kun yllättäen ovi avautui ja oven suussa oli pieni tyttö.
Tyttö katsoi pelokaasti minua päin. Hän puristi kädessään nallekarhua
ja avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta tyttön ääni oli niin
pelokaan heikko että sanat jäivät lähinnä kuiskaukseksi.
- Onko sinulla aavistustakaan missä Yuugi voisi olla?
Jasu kysyi lopulta. Gil näytti mietteliäältä ja vastasi lopulta.
Jasun silmät suurenivat järkytyksestä.
- Ryöväreiden kylä?
Hän kysyi järkyttyneenä.
Ryövärien kylä oli tunnettu kauppakeskus alamaailmassa.
Siellä myytiin paljon varastettuja tavaroita ja ihmisiä.
Erityisesti nuoret naiset menivät hyvin kaupaksi.
Kylällä oli myös erityispiirteenä se etteivät sinne menneet
muistaneet enää omaa nimeään saati mistä ovat kotoisin.
Gil ajateli miten olisi turvallisintapa
mennä käymään ryöväreiden kylässä. Hän ei uskaltanut
luopua enää yhdestäkään ystävästään tähän paikaan.
Joten hän päätti lähettä rikollisliigansa etsimään
Yuugin omaisuutta muualta. Jasu katseli poikaa mieteliäänä.
Hän ei uskonut silmiään kun tämä lähetti jokaisen
alaisensa pois raivoamalla näille, kun jokainen oli mennyt
ja jäljellä olivat vaan he kaksi Jasu huomasi
Gilin pyyhkäisevän kyyneleen kasvoiltaan.
- Ai niin. Melkein unohdin mikä sinun nimesi on?
Yuugi kysyi pojalta, joka oli hänen seurassaan.
- Voit kutsua minua Raveniksi. Hän vastasi. - Raven siis.
Hauska tutustua Raven, minä olen Alice.
Hän sanoi hymyillen ja ojensi kätensä poikaa kohden.
He kättelivät toisiaan nauraen. - Alice nyt kun olet
tutustunut kyläämme on sinun myös tutustuttava hallitsioihin.
Raven sanoi ja Yuugi oli jo intoa täynnä
tavatakseen tämän mahtavan kylän hallitsijat.
Jasu ja Gil huokaisivat kylän portilla ääneen.
Heidän katsaeensa kohtasivat ja molemmat olivat sitä
mieltä että heidän olisi turvallisempaa palata takaisin.
- Yuugin puolesta. Jasu sanoi itsevarmana.
- Palkion puolesta. Gil sanoi hymyillen.
Oikeasti hän ei ollut keksinyt mitään muutakaan kannustavaa.
Gil laski hupun päästään ja koputti portia.
Luka ei ollut saanut nukutuksi yöllä silmäystäkään.
Hänen ajatuksensa olivat pyörineet vaan Yuugin rahoissa.
Tyttö olisi saanut paljastaa rahojen olin
paikan ennen katoamistaan. Lopulta hän keksi juonen
jonka avulla hän saisi Yuugin rahat itselleen.
Huoneen täytti Lukan nauru joka viestitti palvelus
väelle ettei kannatanut häiritä.
Jasu ja Gil kulkivat katuja pitkin etsien Yuugia.
- Tämä on turhaa näin hajaannutaan niin
voimme löytääkin hänet nopeammin. Gil marisi.
- Tiedätkö muka minkänäköinen Yuugi on? Jasu kysyi yllättyneenä.
Gil katsoi huvittuneesti ystäväänsä ja
totesi vaan kylmän viileästi että hänellä oli mielikuvitusta.
Jasu löi päänsä käsiinsä Gilin kanssa oli
mahdoton tehdä yhteistyötä jos tämä ei
ollut vähäsen kännissä. Tähän aikaan poika oli täysin selvä.
Jasu huokaisi syvään ja meni lähimmän viinakaupan luokse
ja osti halvinta viinaa mitä rahalla sai.
Gil kaatoi pullon kurkusta allas, mutta kun hän oli
juonnut noin puolet Jasu sieppasi pullon tältä ja
kaatoi lopput Gilin päälle.
- Hei ei sovi tuhlata hyvää juomaa. Poika raivosi.
Yuugi ja Raven kävelivät kohti kylän keskellä
siaitsevaa palatsia. Raven katsoi huvittuneena
miten Yuugi ihaili jokaista liikuvaa asiaa.
Hän ei ollut ennen nähnyt noi elämän haluista tyttöä
tässä kylässä. Viimein he pääsivät palatsille. Palatsi oli hyvin
iso rakennus. Raven avasi oven Yuugille ja tämä
suorastaan hyppi sisään. He kulkivat pitkiä käytäviä pitkin,
Suurien salejen halki ja nousivat fantastiset kierre
portaat valtaistuin saliin. Raven kumarsi hallitsioille
näyttäen yuugille esimerkin jota tämä seurasi kömpelösti.
Yuugi ei ollut tottunut kumartamaan vaan niiaamaan.
Eräs nainen antoi heille merkin nousta ylös. Yuugi kohotti
katseensa valtiaita kohden.
- Hyvää päivää Raven. Nainen joka oli antanut heille luvan
nousta toivotti. Raven nyökkäsi tälle.
- Mikähän mahtaa olla sinun
nimesi arvoisa neito? Nainen jatkoi.
- Minä olen Alice. Yuugi vastasi
hän yritti kuulostaa mahdollisemman juhlavalta.
Nainen hymyili ystävällisesti Yuugille. - Hauska tavata Alice.
Minä olen Rosa ja nämä tässä ovat
Cain, Jack, Luna ja Vanessa.
- On ilo tutustua teihin arvon valtiaat.
Yuugi sanoi ihailevasti. Jack hymyili hänelle
ystävällisesti ja Yuugin valtasi outo tunne että
olisi tavannut tämän joskus. Rosa huomasi tämän.
- Jack olisitko kohtelias ja näyttäisit Alicelle vähän paikkoja?
Minulla on Ravenille vähän kaksiksinkeskeistä sanottavaa. Rosa pyysi.
Kaikki valtiaat nousivat ja lähtivät jonnekin
Jack tuli Yuugin luo Hymyili ja saatoi tämän
peremmälle palatsiin. Rosa jäi Ravenin kanssa
kaksin valtaistuin saliin.
Jasu ja Gil olivat kiertäneet jo koko kylän ainoa
paikka jossa ei olla käyty on palatsi. Jasu totesi.
- Pystytkö menemään sisään? Gil kysyi taas huolehtivalla
ja pilkallisella äänellä. Jasu hymähti ja tempaisi vaan
palatsin oven auki. Hän käveli määrätietoisesti suoraan valtaistuin
saliin Gil kintereilään.
Jasu potkaisi oven auki ja ryntäsi sisään.
Harmissaan täällä olivatkin vain Rosa ja Raven.
- Mikä on niin kiireelistä ettette pysty odottamaan?
Kysyi Rosa hiukan vihaisena. - Anteeksi teidän korkeutenne.
Vierailumme ei kestä kauvaa. Jasu sanoi ja Gil
juoksi pidättelemään Ravenia, että Jasu pääsisi ohi.
