Heräsin hätkähtäen. En tiennyt missä olin,
mutta tajusin etten ollut enää pihalla.
Olin kodikaassa huoneessa, jonka seiniä koristi
muotokuvat ylvään näköisistä ihmisistä.
Yritin nousta seisomaan, mutta en jaksanut.
Se joka oli minut tänne tuonut oli myös sitonut
ja hoitanut haavani. Kuulin jonkun lähestyvän.
Joku raotti ovea ja astui sisään. Siinä
vaiheessa tunnistin huoneeseen tulleen henkilön.
Luka raivosi poliiseille Yuugin löytämisestä.
- Yuugi on löydettävä. Hän on tärkeä tulevaisuuteni...
Siis tulevaisuutemme tähden. Luka korjasi nopeasti
erheensä. Hänen oli vaikea sulataa sitä että Yuugi
oli kadonnut, mutta toisaalta rosvokoplahan oli ryövännyt
tyttön omaisuuden. Jos Yuugilla ei ollut
rahaa ei häneenkään kannattanut aikaa tuhlata.
Nyt hän vaan tarvitsi Yuugin tietoa
asiasta oliko hänellä rahaa vai ei.
- Poliisi tekee kyllä parhaansa. Päälikko
änkytti Lukalle.
- Anteeksi, muttta minun on käytävä
kyllä poistuttava nyt. Paljon järjestelyitä
meni hukaan Yuugin kadottua. Luka huijasi
päälikköä lähtien myötätuntoisena paikalta.
- Se kirottu pikku tyttö! Luka raivosi heittäen
tavarat pois pöydältä. - Hän teki tämän tahalaan.
Epäili minua kaiken aikaa. Kosti minulle
näyttelemällä ryöstönsä ja pakeni. Luka jatkoi
raivoamistaan työ huoneessa pitkän tovin.
- Anteeksi hyvä herra, Mutta teille on vieras.
Sanoi eräs pelokas palvelia, joka oli kuullut
isäntänsä raivon. - Tuliko hän jo? Lukan ilme muuttui
pirulliseksi hänen poistuessaan paikalta ennen kuin
palvelia ehti vastamaan.
Jasu irrotti pojan huulet omiltaan.
- Gil mitä tämä nyt oli? Hän kysyi hiukan hämillään.
- Minulla on ehdotus. Tänään tuli yksi
keikka tarjous henkilöltä joka voisi kiinostaa sinuakin.
Gil vastasi salaperäisesti hymyilen.
Gil oli ollut oikeassa tämän suhteen.
Tämä keikka oli todella kiinostava.
Jasu ja Gil olivat sonnustautuneet kaapuihin ettei
heitä tunnistettaisi. He seisoivat isossa huoneessa
ja odottivat yhteis työ kumpaninaan. Jasun sydän oli
hypätä kurkuun kun paikalle astui Luka.
Tämän kertainen yhteistyö kumppani.
Neuvotteluun kului odotettua
vähemmän aikaa kun oli sovittu.
Sillä Luka oli kiireinen mies. Keikka koski Yuugin rahojen
löytämistä ja tuomista takaisin. Toimeksi annon päätyttyä
ja Gilin ja Jasun poistuttua Luka
palasi takaisin työhuoneeseensa ja
alkoi suunitella mitä tekisi seuraavaksi.
Yuugin omaisuutta oli lähdetty jo noutamaan,
rosvo kopla huolehtisi Yugin hengiltä.
Enää puutuisi seuraava rikas tyttö joka olisi helppo naruttaa.
Gil kuunteli kyllästymiseen asti
kuinka Jasu haukkui Lukaa.
- Okei ymmärsin jo, sulhanen on todellinen
mäntti joka himoitsee vaan rahaa. Yuugin olisi
pitännyt antaa pakit ei rahan himoista
miestä voi rakastaa. Gil totesi väsyneesti.
Jasu kääntyi tätä päin - Rahan himoista miestä?
Meinaatko ettei sinua voi kukaan rakastaa?
Hän kysyi irvaillen. Gil ärähti ja jatkoi vaan matkaansa.
Yuugi heräsi pienessä majatalossa kaupungin laitamilta.
- Kuka olen? Missä olen? Hän kysyi väsyneesti.
- Olet majatalossa, joka siaitsee ryövärien
kylässä. Nimeäsi en valitettavasti tiedä
neito hyvä, mutta jos se häiritsee sinua
voithan nimetä itsesi uudelleen. Vastasi eräs
poika oven suusta. Hänet oli lähettetty katsomaan
miten tyttö voi. Yuugi nousi istumaan ja mumisi
itsekseen. Lopulta hän katsoi poikaan ja pyysi tätä
nimeämään hänet. Poika naurahti lempeästi ja mietti hetken.
- Miltä nimi Alice kuulostaisi? tietenkin siihen asti
kun muistat jälleen oman nimesi. Hän sanoi lempeästi hymyillen.
Jasu, Gil ja tämän pikku rikolllisten liika
liikui nopeasti pitkin pimeitä kujia.
- Kun olet täällä tulee ihan vanhat ajat mieleen.
Gil naurahti Jasulle. Poika huomasi tämän murjottavan
joten loppetti vitsailun ennen kuin alottikaan.
Jasu ajatteli ystäväänsä.
Tämä ei selviäisi yhtä hyvin kuin katujen
kasvatit. Ei Yuugi oli hieno ja hento tyttö.
Mitä enemmän Jasu ajateli sen
surullisemaksi hän tuli.
Hän ei tiennyt Yuugin elävän juuri
onnellisempaa elämää kuin koskaan.
Yuugi kierteli pitkin isoja katuja
joita reunustivat ruoka kojut. Poika
joka oli antannut hänelle nimen Alice
esitteli parhailaan tyttölle paikkoja.
- Tämä paikka on upea. Kiitos. Yuugi
sanoi halaten poikaa, hän ei voinut olla
pidättämättä ilon kyyneliä. Ensimäistä kertaa
elämässään hän tunsi elävänsä.
