Kartano oli iso se näytti aavemmaiselta kuun valossa.
Se oli kuin unesta temmattu. Piha oli huonossa kunnossa,
mutta kartano oli hyvässä kunnossa. Laahustin väsyneesti ovelle.
Olin juuri aikeissa koputtaa oveen, kun se aukesikin.
Ovelle oli tullut kaunis nainen.
Naisen kasvot olivat ystävälliset ja silmistä
heijastui lempeys. Naisen katse tuntui niin lämpimältä
että minulla ei enää ollutkaan kylmä. Yht äkkiä silmissäni
sumeni ja menetin tajuntani.
Jasu juoksi pitkin kylän katuja ja kujia huudellen
Yuugin nimeä. - Tämä on hyödytöntä. En löydä häntä jos
vaan juoksentelen ympyrää. Mitä pitäisi tehdä? Hän mumisi
itsekseen. - Mutta siinä se. Niin minä teen. Hän huudahti
ja lähti taas juoksemaan.
Eräällä kujalla kaupungin laitamilla, siellä missä
kukaan selvä järkinen ei ikinä kävisi. Jasu pysähtyi
vasta siellä. Ajatukset sekaisin hän yritti muistaa
ajan ennen kartanon palvelukseen tulemistaan. Hän yritti
muistaa miten löytäisi toverinsa. - Hei likka! eikö tälläinen
likainen kuja ole vähän turhan inhottava kaltaisellesi helylle?
Sanoi tuttu ja osittain ärsyttävä ääni, joka pysäytti
Jasun ajatukset ja liikeet siltä seisomalta.
- Mitä nyt veikö kissa kielesi pikku tyttö? Ääni jatkoi.
- Ole hiljaa Gil tiedän että se olet sinä. Jasu ärähti
lopulta ja kääntyi ympäri. Gil istui talon katolla aurinkoa
vasten joten hänen ilmettään oli turha tulkita. Joukko muita
seisoi hänen takanaan. Näiltä oli tunnistettavissa
kaavut joiden huppu peitti kasvot. Gilin hullun hohtoinen
nauru täytti kujan. - Ja mitäs asiaa PIKKU
TYTÖLLÄ on tänne ISOJEN POIKIEN paikoille? Hän kysyi tunnistettuaan Jasun.
Jasu kohotti kädessään olevaa viina pulloa ylös päin.
- Neuvottelu. Hän vastasi itsevarmasti hymyillen.
Gil on paikallisen pikkurikollis joukon johtaja.
Mustat hiukset sekaisin ja muutama ikuinen naarmu
kasvoilla teki hänestä entistäkin hulluman, mutta jos
Jasulta kysyttäisiin hän olisi hullu näköinen ilman
naarmujakin. Hän suostuu tekemaan minkä tahansa keikan maksusta.
Maksuna yleensä kelpaa joko raha tai no tässä tapauksessa viina.
Gil kaatoi pitkän kulauksen Jasun tuomasta
viinasta kurkusta alas. Pyyhkäisten suunsa käteensä hän
loi katseen entiseen työ kaveriinsa. He istuivat hylätyn
elokuvateatterin yhdessä salissa. Gil oli käskenyt
alaisiaan jättämään hänet ja tämän kertaisen yhteistyö
kumpanin rauhaan. - No TYTTELI miksi minun pitäisi tehdä
tälläinen palvelus sinulle? Gil kysyi huvittuneena
Jasulta. - Lopeta tuo. Tulin luoksesi, koska luotin että
pystyisit auttamaan. No taisin olla väärässä. Jasu sanoi
hiukan pettyneenä. Jasu nousi lähteäkseen. Gil nosti
katseensa tyttöön ja silmäili tätä hetken. Ennen kun
Jasu tajusi mitään oli Gil hänen takanaan ja halasi häntä.
- Mitä? Jasu kysyi. - Hyvä on, teen mitä pyydät, mutta parilla
ehdolla. Ensinnäkin kerro miksi tottelet sitä vanhaa ukkoa?
Ja toiseksi ole kiltti äläkä tee mitään typerää. Gil kuiskasi
hänen korvaansa. Vasta nyt Jasu tajusi kundin olevan kännissä,
mutta tavallaan oikeassa siinä mitä tarkoitti. - Gil. Syyt sille
miksi tottelen sitä vanhaa äijää on se, että se vanha äijä
pelasti minut. Yritän kyllä olla tekemättä mitään
typerää lupaan. Jasu sanoi pidätellen kyyneliään.
Hän irrotti Gilin kädet ympäriltään ja kääntyi
katsomaan poikaa silmiin, mutta yht äkkiä tämä suutelikin häntä
