Luku 4
Romona näytti siltä kuin häntä olisi hakattu monta tuntia putkeen. Hänen naamansa oli turvoksissa ja paikoittain sinertävä. Hän oli ilmeisesti taistellut Roxin kanssa.
Aaron oli kauhuissaan. Romona pystyisi lukemaan hänen ajatuksensa, ja pian Derek, Jennefer ja muut saisivat tietää missä Mounica oli kuukiven kanssa. Mutta sitten Aaron muisti, että hän ei tiennyt tarkalleen missä Mounica oli. Hän tiesi vain, että oli viimeksi nähnyt hänet Hantin torin laidalla sen kärtsänneen vaalean vihreän talon takana.
''Kukas tämä on?'' Walker kysyi. Hän näytti enemmänkin huvittuneelta kuin pelokkaalta. Romona ei näyttänyt hirveän uhkaavalta.
''Tämä tässä on Romona. Hän on ennen ollut yksi meistä.'' Derek kertoi. ''Ja sen lisäksi hän on myös ajatustenlukija.''
''Pian me saamme teistä tietoa irti. Vai mitä Romona?'' Jennefer kysyi. Romona ei sanonut mitään. Hänet oli selvästi tuotu väkisin leiriin. Aaron katsoi Roxia, joka oli amuletin avulla käynyt hakemassa Romonan. Sen mistä hän tiesi missä Romona oli, Aaronilla ei ollut aavistustakaan. Amuletti roikkui vielä hänen kaulallaan. ''Vai mitä?'' Jennefer kysyi uudestaan kovemmalla äänellä ja Romona lyhistyi kasaan voihkien tuskissaan.
''Ky- Kyllä.'' Hän vaikeroi ja Jennefer lopetti kiduttamisen. Aaronin olisi keksittävä jotain ja nopeasti. Saisiko hän Romonan puolelleen. Hän oli selvästi vastahakoinen auttamaan pimeän noitia. Olivathan he kironneet hänet vanhenemaan luonnottoman nopeasti.
Aaron yritti saada katsekontaktia Romonan kanssa, mutta hän vältteli Aaronin katsetta. Walkerkin näytti tajuavan tilanteen vakavuuden sillä hän oli ollut hiljaa jo jonkun aikaa. India näytti kauhistuneelta.
''Noni hopi hopi.'' Derek sanoi, ja kun Romona ei tehnyt elettäkään lukeakseen vankien ajatuksia, hän meni aivan Romonan eteen. Sitten hän nosti kätensä Romonan posken vierelle. ''Vain pienen pieni liike ja käteni hipaisee poskeasi. Tahdotko tosiaan kuolla?''
Romona kavahti kättä kauemmaksi. Sen jälkeen hän käveli Aaronin häkin eteen ja katsoi nyt ensimmäistä kertaa Aaronia silmiin. ''Tapa Imar! Tapa Imar!'' Aaron hoki päänsä sisällä. Romona katsoi nopeasti Imaria, ja Aaron tiesi hänen lukevan hänen ajatuksiaan. Mutta Romona ei tappanut Imaria. Aaron yritti epätoivoisesti ajatella jotain mikä saisi Romonan auttamaan häntä.
''Älä tee sitä!'' Anthon huusi Romonalle. ''Jos teet sen koko maailma tuhoutuu!''
''Se on väistämätöntä.'' Romona sanoi. ''Se tapahtuu joka tapauksessa.'' Aaron muisteli Romonan kirjoittamaa viestiä Krimlonissa. Romona oli kertonut, että hän oli nähnyt maailmanlopun tulevan. Aaron ei vieläkään tiennyt uskoiko Romonan olevan oikea näkijä. Sen lisäksi Romona oli ehottanut Aaronia tappamaan niin monta pimeän noitaa kuin vain pystyisi.
''Aaron pidä pintasi.'' India sanoi Aaronin vasemmalla puolella.
''Minä pakotan jonkun heistä poistamaan kirouksen päältäsi.'' Aaron ajatteli päässään niin lujaa kuin pystyi. ''Minä vannon sen. Tapa Imar ja autan sinua.''
Romonan katse oli kivettynyt Aaroniin. Aaron näki hänen ajattelevan asiaa. ''Mikä kestää?'' Derek kysyi.
''Tämä ei ole niin helppoa kuin miltä tämä näyttää.'' Romona vastasi, ja vinkkasi Aaronille silmää. Sen jälkeen Romona loihti eteensä kolme mustaa savuavaa tikaria, joita muut pimeän noidat eivät nähneet, koska he olivat Romonan takana. ''Minä luotan sinun sanaasi.'' Romona sanoi ja tikarit lensivät hänen vaemmalla puolella olevaan Imariin. Kaksi tikareista osui vatsaan ja kolmas sydämmeen.
Siinä samassa Aaron laittoi kätensä häkin lukolle ja sulatti sen. Mutta hän ei ehtinyt poistua häkistä, kun Derek jo tarrasi Romonaa kädestä kiinni ja hän luhistui kuolleena maahan. Anthon, Walker ja India ottivat Aaronista mallia ja sulattivan hekin häkkiensä lukot. Aaron ampui Derekiä paineaallolla vatsaan ja hän lensi monta metriä taaksepäin nuotiolle päin. Jennefer alkoi kiduttamaan Aaronia, ja hän kaatusi polvilleen maahan. Mutta Jennefer ei huomannut Indiaa, joka oli poistunut häkistä. India potkaisi Jenneferiä kylkeen ja hän kaatusi maahan. Rox oli tehnyt itsestään kaksi kopiota jotka taistelivat Walkerin ja Anthonin kanssa. Aaron oli nousemassa ylös, kun Jennefer osoitti kädellään Indiaa.
Silloin India katosi näkyvistä. Hän kirjaimellisesti katosi kuin tuhka tuuleen. ''Vaikea kiduttaa jotain mitä et voi nähdä.'' Kuului Indian ääni jostain Jenneferin takaa. Sitten Jennefer lensi mahalleen, ja Aaron arveli näkymättömän Indian potkaisseen häntä selkään. Jennefer ei enää noussut ylös.
Aaron näki oikealla puolellaan kuinka yksi Roxin kopioista ampui Walkeria tikarilla olkapäähän. Walker kaatusi selälleen maahan, ja kun hän makasi maassa hän sulki silmänsä. Maa alkoi tärähdellä ja maasta nousi paksuna norona montakymmentä litraa vettä. Walker ohjasi vedet yhden Roxin kopion ympärille ja hukutti kopion sulkemalla sen veden sisään.
Anthonin edessä oli nyt kolme kopiota aidon Roxin lisäksi. ''Nyt tai ei koskaan.'' Anthon sanoi ja siinä samassa Rox kopioineen kaatusivat maahan päät taaksepäin väännettyinä. Aivan kuin Anthon olisi taittanut jokaiselta niskat nurin tahdonvoimallaan.
Aaron katsoi leirin nuotiolle päin ja näki Derekin lähtevän juoksemaan karkuun. He olivat voittaneet. Neljä valkeaa noitaa vastaan kolme pimeän noitaa. Tai useampikin jos lasketaan Roxin kopiot mukaan. Romona menetti henkensä auttaessaan Aaronia, ja Aaron meni hänen ruumiinsa luokse. Hän sulki Romonan silmät. ''Kiitos.'' Hän sanoi.
Walker ja Anthon löivät ylävitoset Walkerin ähkäistessä tuskasta. Indiakin hymyili. ''Näin se homma toimii.'' Walker sanoi innoissaan. ''Ja tuossa on tuo amulettikin.''
Aaron katsoi maassa makaavaa Roxin ruumista jonka kaulalla roikkui tummanpunainen amuletti. Aaron kyykistyi ja otti amuletin itselleen. Hän onnistui! Hänen oli vaikea peittää riemunsa. Hänellä oli nyt keino saada demoni kiinni. ''No? Mitäs te?'' Hän kysyi muilta. ''Mitä te meinasitte nyt tehdä?'' Hän meni Walkerin luokse ja tarrasi hänen olkapäästä törröttävästä tikarin kahvasta kiinni ja veti sen irti.
''Ei mitään hajua.'' India sanoi. ''Emme tiedä minne loput meistä lähtivät.''
''Minun puolestani te voisitte tulla vaikka minun mukaani. Tarvitsemme kaiken mahdollisen avun demonin tappamiseen.'' Aaron sanoi.
''Tuo kuullostaa suunnitelmalta.'' Walker totesi. ''Mitä sanot Anthon? Lähdetäänkö metsästämään demonia?''
''Kyllä se minulle passaa.'' Anthon vastasi. ''Entäs sinä India?''
''Käy minulle.''
''Se on sitte sillä sovittu. Kokeillaanko saanko tätä amulettia toimimaan?'' Aaron kysyi ja puristi amulettia kädessään. Siitä ei virrannut voiman tunnetta niin kuin kuukivestä virtasi. Aaron ajatteli Hanttia. Tuhoutunutta kylää, mikä tuhoutui hänen takiaan. Sitten hänen eteensä ilmestyi samanlainen tumma väreilevä massa, kuin Roxin taakse oli ilmestynyt. ''Menkää te edeltä. Luulen, että minun on tultava viimeisenä, jotta tämä portaali pysyy tässä.'' Aaron sanoi ja Walker meni portista ensimmäisenä. Sitten meni Anthon ja viimeisenä India. Kun Aaron käveli mustaan massaan hänestä tuntui kuin hän olisi kävellyt kylmän suihkun lävitse. Mutta portin toisella puolella hän oli täysin rutikuiva.
Aaron katsoi ympärilleen ja näki, että he olivat tulleet Hantin torille, missä makasi ne kuusi kuollutta ihmistä, jotka Derek tappoi. ''Nyt etsitään Mounica ja muut.''
Luku 5
Heidän ei tarvinnut etsiä kaukaa, kun Aaron jo kuuli Mounican huutavan. Hän juoksi suoraan Aaronia päin ja halasi häntä. Aaron työnsi hänet hiukan kauemmas. ''Wow. Jotain rajaa.'' Hän sanoi. Luulisi Mounican jo tietävän, että Aaron ei ollut halailija tyyppiä.
''Sinä vitun hullu!'' Mounica huudahti, mutta tällä kertaa hän ei kuullostanut vihaiselta. ''Saitko sen amuletin?''
''Kyllä. Tässä se on.'' Aaron sanoi ja ojensi amulettia Mounicalle. Hän otti sen käteensä.
''Vau. Kuinka sait tämän?''
''Parin mutkan kautta.'' Aaron vastasi. ''Onneksi sain hiukan apua.'' Hän sanoi ja osoitti Walkeria, Indiaa ja Anthonia vuoronperään sanoen heidän nimensä.
''Hauska tutustua.'' Walker sanoi kätellessään Mounican kanssa.
''Kuinkas teillä meni? Oliko ongelmia?'' Aaron kysyi Edwardilta, joka näytti hänkin helpottuneelta.
''Vain pieniä. Jouduimme poistumaan Hantista hetkeksi, kun se pimeän noita, joka tappoi nuo ihmiset tuli takaisin.'' Edward kertoi. ''Brad oli raivoissaan, mutta ehkä hän jossain vaiheessa antaa sinulle anteeksi. Hän ei luultavasti osannut odottaa kokevansa tälläisiä asioita edes unissaan.''
''No millaisia pimeän noidat olivat?'' Kate kysyi kiinnostuneena.
''Kamalia. Pysykää heistä kaukana.'' Aaron vastasi. ''Yksi heistä oli täysi sadisti. Kidutti meitä vuoronperään.''
''Oletko kunnossa?'' Mounica kysyi. ''Et tehnyt mitään typerää?''
''No. En ole varma.'' Aaron sanoi ja kertoi kuinka Romona oltiin tuotu paikalle ja kuinka hän kuoli auttaessaan Aaronia.
''Kamalaa.'' Mounica sanoi, mikä kuullosti Aaronin korvaan hassulta ottaen huomioon, että vähän aikaa sitten Mounica oli taistellut Romonaa vastaan ja luultavasti melkein tappanut hänet itse.
''Yksi heistä pääsi karkuun.'' Aaron kertoi. ''Hän luultavasti menee muiden pimeän noitien luokse ja kertoo heille missä demoni on. Elleivät he jo tiedä sitä.''
''No nyt meillä on keino saada demoni kiinni. Se on tärkeintä.'' Mounica sanoi. ''Mutta levätkää te hetki ennen kuin jatketaan matkaa.'' Hän sanoi Aaronille, Walkerille, Indialle ja Anthonille. He neljä menivät torin laidalla olevalle nurmikolle makaamaan.
''Kuinka sinä muuten tapoit ne neljä Roxia tekemättä mitään?'' Aaronin oli pakko kysyä Anthonilta. Hän ei ollut ikinä ennen nähnyt kenenkään tappavan ketään pelkällä tahdon voimalla.
''Itseasiassa minä tein paljonkin. Kävelin jokaisen luokse vuoron perään ja taitoin niskat nurin.'' Anthon sanoi, kun Edwardkin tuli siihen heidän luokse.
''Älä juksaa. Minä näin. He kaatusivat tuosta noin vain maahan.'' Aaron sanoi.
''Anthon on vain vaatimaton. Hän ei pidä siitä, että hänen voimaansa ihaillaan.'' India sanoi. ''Ja jos jonkun voimia ihaillaan niin hänen.''
''Totta. Hänen voimansa on uskomaton.'' Walker sanoi. Aaronista tuntui, että he kiusasivat häntä.
''Miksi te ette jo kerro mikä se voima on?'' Edward kysyi. Hänkin näytti asiasta kiinnostuneelta.
''Antaa hänen itse kertoa.'' Walker sanoi vieläkin pitäen Aaronia ja Edwardia jännityksessä.
''No ei se nyt oikeasti ole niin hieno kuin miltä he saavat sen kuullostamaan.'' Anthon sanoi.
''Noni. Kakista jo ulos.'' Aaron sanoi. Hänen kärsivällisyytensä alkoi olla loppumassa.
''Minä pystyn pysäyttämään ajan.'' Anthon tokaisi. Edwardin leuka loksahti melkein maahan, ja Aaronkin oli yllättynyt. ''Mutta pystyn pysäyttämään sen vain minuutiksi.'' Anthon sanoi. ''Ja pystyn tekemään sen vain kerran tunnissa. Voimani täytyy latautua käytön jälkeen.''
''On se silti aika mahtavaa.'' Edward totesi.
''Älä muuta sano.'' Walker sanoi ja tönäisi Anthonia kaverillisesti olkapäähän. ''Ainakin jos verrataan minun voimaani. Minä pystyn vain hallitsemaan vettä.''
''Vain hallitsemaan vettä?'' Anthon sanoi kysyvästi. ''Sinä pystyt aiheuttamaan tulvan ja luomaan hyökyaaltoja.''
''Olen tehnyt sen vain kerran.'' Walker sanoi ja kuullosti nolostuneelta.
''Mitä sinä pystyt tekemään?'' Edward kysyi Indialta, ja vastaukseksi India katosi näkyvistä. ''Wow.'' Edward sanoi. ''Miksen minä ole noita?'' Hän sanoi osoittaen sanansa ilmeisesti kohtalolle.
''Oletteko jo valmiita lähtemään?'' Mounica huusi kysymyksen kauempaa.
''Vielä pieni hetki.'' Aaron huusi takaisin. Edward lähti Mounican ja Katen luokse. Aaron näki Bradin istumassa yksin kauempana. Kun Aaron käänsi katseensa pois hänestä alkoi tuntumaan kuin Brad katsoisi häntä tuimasti. Aaron oli tuhonnut hänen kotikylänsä. Hän ei yhtään ihmetellyt, miksi Brad vihasi häntä. Aaron vain toivoi, että voisi hyvittää tekonsa jonain päivänä.
He lepäilivät vielä tunnin ajan jutellen, kunnes Mounica, Kate ja Edward tulivat heidän luokse ja pakottivat heidät nousemaan ylös. ''Me olemme jo kaksi päivää jäljessä.'' Mounica sanoi, ja ojensi Aaronille amuletin ja kuukiven. Se oli suuri luottamuksen osoitus Mounicalta. Hän ei enää pelännyt Aaronin sekoavan. ''Brad ala tulla!'' Edward huusi monen kymmenen metrin päähän. Brad nousi ylös penkiltä, mikä oli hiiltynyt. Hän käveli raskain askelin muiden luokse. ''Minne me nyt ollaan menossa?'' Hän murahti.
''Käydään ensin Branksissa.'' Aaron sanoi. ''Hyvällä tuurilla päädymme sinne ennen demonia.''
''Ja pimeän noitia.'' Walker sanoi.
''Mutta kävi mitä tahansa älkää käykö demonin kimppuun.'' Anthon ohjeisti. ''Teillä ei ole vielä valkoisia tikareita, hyökkäys olisi turha.''
''Ainiin. Unohdin jo ne pirun tikarit.'' Aaron sanoi. Sen jälkeen hän selitti Mounicalle ja muille valkoisista tikareista.
''Ihmissusia löytyy Basilista.'' Mounica sanoi. ''Sinne me ainakin pääsemme ennen demonia.''
''Oletteko valmiita?'' Aaron kysyi puristaen amulettia. Hän hoki mielessään Branksin nimeä ja toivoi heidän eteen ilmestyneen tumman massan vievän heidät oikeaan paikkaan. Mounica meni edeltä perässään Edward ja Kate. Sitten siitä meni Walker, Anthon ja India. Kun Hantin puolella oli enää jäljellä Aaron ja Brad tunnelma kovettui ja Aaronista tuntui kuin sitä voisi leikata saksilla. Brad kääntyi Aaronia päin ja katsoi häntä uhkaavasti.
''Minä tiedän mikä sinä oikeasti olet.'' Hän sanoi. ''Ihan sama vaikka saisit koko muun maailman huijattua, minua sinä et kuseta.''
''Mistä nyt kenkä puristaa?'' Aaron kysyi.
''Sinun takiasi kokonaiset kylät ovat tuhoutuneita. Ja silti sinä nukut yösi hyvin.'' Brad sanoi. ''Sinä olet hullu koko ihminen. Olen kuullut tarinoita sekaverisistä noidista ja ne tarinat eivät pääty hyvin. Lopulta katastrofi tapahtuu ja monia kuolee. Ainiin mutta hupsista. Moni on jo kuollut.'' Hän sanoi ja katosi tummaan massaan. Aaron jäi katsomaan sitä suu auki. Hän tosiaan oli aiheuttanut katastrofin. Tidostamattaan, mutta silti. Ehkä hänen kohtalonsa oli lopulta synkkä. Ehkä hän ei voinut mitään oikealle luonteelleen.
Ei.
Hän ei ollut kääntynyt pimeyteen pitkään aikaan. Hän pystyisi taistella sitä vastaan. Hän aloittaisi tappamalla demonin. Ja niissä ajatuksissa hän astui pimeyteen.
Kun hän tuli massan toiselle puolelle hän tajusi olevansa tiellä. Tien vieressä oli kyltti jossa luki Branks. Ja taas hän näki kylän yläpuolella mustia savupilviä, ja palaneen haju täytti hänen nenänsä. ''Me ollaan myöhässä.'' Hän sanoi ja kirosi perään. He lähtivät kävelemään kylän läpi, joka oli piilossa metsässä, jos he vaikka törmäisivät selviytyjiin, mutta ketään ei näkynyt.
Kate näytti siltä, että hän voisi itkeä, ja Edward meni hänen luokseen lohduttamaan. Brad vain mulkoili Aaronia sanoen ääneti, että tämä on sinun vikasi. ''Kuulitteko tuon?'' Walker kysyi. ''Se kuului tuolta parin kadun päästä.'' Hän sanoi ja osoitti pohjoiseen. Aaron pysähtyi kuuntelemaan ja kuuli kuin kuulikin rääkäisyn. Se oli selvästi demoni, joka rääkäisi. Sitten alkoi kuulumaan ihmisten huutoa, mistä ei saanut kunnolla selvää. ''Äkkiä. Ennen kuin demoni tappaa heidät.'' Walker huusi ja lähti juoksemaan ääniä kohti.
Kun he ohittivat kaksi kujaa ja saapuivat leveälle mukulakivitielle, minkä molemmin puolin oli vain puskia, he näkivät miksi demoni oli rääkäissyt. Viisi pimeän noitaa piti sitä aloillaan loihtimillaan savuavilla naruilla. Kuusi metriä pitkä musta demoni riuhtaisi hännällään, ja pimeän noita jonka naru oli hännässä kiinni lensi ainakin viisitoista metriä ilmassa Aaronia ja muita päin. Pimeän noita tippui viiden metrin päähän Aaronista ja jäi siihen tajuttomana. Loput neljä pimeän noitaa pitivät pintansa, mutta heidän yrityksensä vaikutti epätoivoiselta. Demonilla oli selvästi suuremmat voimat ja se polttikin kaksi sitä pitelevää noitaa sinisillä liekeillään, jotka se syöksi kidastaan. Heidän tilalle tuli kolme uutta pimeän noitaa ja hekin kuolivat pian. Demoni astui yhden pimeän noidan päälle ja yhden se nappasi suuhunsa. ''Tämä on mahdotonta!'' Yksi pimeän noidista huusi ja Aaron tunnisti hänet Derekiksi. ''Paetkaa! Yritetään myöhemmin uudestaan!'' Neljä pimeän noitaa lähti juoksemaan Aaronia ja kumppaneita kohti. Kun he näkivät heidät he pysähtyivät. Derek katsoi Aaronia murhaavasti ja hetken Aaron jo luuli, että syntyisi taistelu. Hän näki vierellään Walkerin valmiina hyökkäämään. ''Ei nyt!'' Derek huusi. ''Hoidellaan heidätkin myöhemmin!'' Ja he lähtivät juoksemaan itään päin ja katosivat puskien taakse.
''Hah! Vitun pelkurit!'' Walker huusi heidän perään ja hyppi ja heristi nyrkkiä.
''Mitä me nyt tehdään?'' Edward kysyi. ''Sanoitte, että on turha hyökätä ilman valkoisia tikareita.''
''Nyt me juostaan.'' Aaron sanoi, juuri kun demoni äkkäsi heidät. Se rääkäisi niin lujaa, että Aaron tunsi sen mahassaan. Demoni levitti siipensä ja lepatti niitä pari kertaa nousten ilmaan. Se nousi korkealla ja sitten syöksyi alaspäin kohti Aaronia ja muita. Koko porukka lähti juoksemaan toiseen suuntaan ja psukat sen kuin vain vilisivät heidän molemmilla puolilla. ''Vasemmalle!'' Anthon huusi, ja kaikki kääntyivät. Takanaan he tunsivat sinertävien liekkien kuumuuden. He saapuivat tielle minkä molemmin puolin oli taloja. Talot olivat puisia, joten niistä ei saisi kunnolla suojaa. Demoni pistäisi ne palasiksi tuossa tuokiossa.
''Tämä on turhaa!'' Brad huusi ja pysähtyi. Aaronkin pysähtyi ja yritti raahata Bradia perässään, mutta iso mies ei hievahtanutkaan. ''Antaa tulla!'' Brad huusi demonille.
''Oletko hullu? Se tappaa sinut!'' Aaron huusi, mutta Brad ei ollut kuulevinaankaan. Demoni laskeutui maahan kuuden metrin päähän heistä. Mounica ja muut olivat ainakin kahdenkymmenen metrin päässä. ''Ala nyt jo tulla. Turhaan sinä nyt kuolet!'' Aaron huusi ja tönäisi Bradia kunnolla.
''Minä en pelkää kuolemaa.'' Brad sanoi. ''Menkää te edeltä, minä ohjaan demonin muualle.''
''Ei! Anna minun harhauttaa sitä. Sinä et pärjää sille.'' Aaron sanoi.
''Menkää! Juoskaa!'' Brad huusi taakseen ja lähti juoksemaan demonia kohti. Demoni syoksi tulta, mutta Brad onnistui hyppäämään oikealle väistäen liekit. Sen jälkeen hän juoksi demonin pään alta ja etujalkojen välistä sen alle. Demoni aikoi liiskata Bradin, mutta hän hyppäsi vasemmalle pois sen alta juuri ajoissa. Sitten Brad juoksi demonin taakse ja demoni kääntyi ympäri jahdaten Bradiä. Aaron näki sinisiä liekkejä ja Brad katosi yhden talon nurkan taakse, demonin seuratessa perässä.
''Tule mennään!'' Edward huusi, ja Aaron lähti heidän perään uskomatta mitä juuri tapahtui. Kaikista heistä Aaron oli vähiten odottanut Bradilta sankarillisuutta. Mutta oli kuitenkin osittain onnellinen siitä. He kuulivat vielä muutaman rääkäisyn kauempaa ja sitten ne loppuivat. Kaikki pelkäsivät pahinta. He pelkäsivät, että Brad oli jäänyt kiinni.
''Meidän täytyy hakea hänet.'' Aaron sanoi, mutta muut vain pudistivat päätään.
''Hän teki itse valintansa. Me emme voi tehdä enää mitään.'' Anthon sanoi. ''Ei anneta hänen valintansa olla turha.''
''Mutta...''
''Ei muttia. Mennään Basiliin varoittamaan heitä demonista.''
''Aaron. Anna hänen mennä sankarina.'' Mounica sanoi. Aaronin teki mieli kirota heidät, mutta ehkä he olivat oikeassa. Brad oli itse tehnyt valintansa.
''Luoppas nyt meille se portaali.'' Walker sanoi. Aaron otti amuletin taskustaan, mutta ei ehtinyt ajatella Basilia, kun hän kuuli itkua takanaan. Aaron laski amuletin alas ja kääntyi ympäri. Hän näki kahden talon matkan päässä pienen tytön. Tyttö näytti järkyttyneeltä ja hän itki hillittömästi. Tyttö huusi pari kertaa äitiään, mutta kun vastausta ei kuulunut hän putosi polvilleen mutaan.
''Voi ei.'' Mounica sanoi Aaronin vierellä ja Aaron kuuli Mounican pidättelevän kyyneliä. Mounica lähti hitaasti kävelemään kohti tyttöä. Muut pysyivät paikoillaan. Jokainen heistä ajatteli, että oli parasta jos Mounica menisi yksin, jotta tyttö ei säikähdä heitä.
Tytöllä oli päällään kuluneet vaaleat ja likaiset kangas housut ja punainen paita. Hiukset olivat pitkät, kiharat ja nekin olivat likaiset. Mounica oli parin metrin päässä tytöstä, kun tyttö nosti pelokkaana katseensa maasta. ''Älä pelkää. En tahdo sinulle pahaa.'' Mounica sanoi rauhoittavasti.
''Missä äiti?'' Tyttö kysyi nyyhkyttäen.
''Äiti on poissa.'' Mounica sanoi. ''Hän on paremmassa paikassa.'' Tyttö ei näyttänyt tajuavan mitä Mounica sanoi. ''Minä voin auttaa sinua. Meidän on lähdettävä täältä. Täällä on liian vaarallista.''
''Onko hirviö vielä täällä?'' Tyttö kysyi.
''Kyllä.'' Mounica vastasi. ''Siksi meidän on lähdettävä. Nopeasti.''
''Entä äiti?''
''Hän ei ole enää täällä.'' Mounica sanoi. ''Tule mennään. Mikä sinun nimesi on?''
''Maria.''
''Okei Maria. Sinun täytyy nyt olla tosi rohkea. Pystytkö siihen?'' Maria nyökkäsi vastaukseksi ja otti Mounicaa kädestä kiinni. Mounica veti Marian takaisin seisovilteen ja lähti taluttamaan häntä kohti muita. ''Kuinka vanha sinä olet?''
''Yhdeksän.'' Maria vastasi ja katsoi pelokkaana Aaronia ja muita.
''Hei.'' Kate sanoi, kun Mounica ja tyttö tulivat lähemmäs.
''Hei.'' Maria sanoi heikosti ja vilkutti.
''Me menemme nyt pimeään paikkaan. Ole rohkea. Sinulla ei ole mitään hätää.'' Mounica sanoi ja näytti Aaronille merkkiä, että tekee portaalin. ''Voit pitää minua kädestä kiinni koko ajan.''
Aaron ajatteli Basilin nimeä ja portaali ilmestyi heidän eteen. ''Oletko valmis?'' Kate kysyi Marialta, joka näytti keräävän rohkeutta ryhdistäytymällä.
''Kyllä.'' Hän sanoi ja antoi Mounican taluttaa hänet tummaan massaan. Kun he olivat kadonneet tuli hiljaista. Kukaan ei sanonut sanaakaan. He vaihtoivat vain huolestuneita katseita. Demonin metsästäminen oli jo muutenkin hankalaa. Nyt heillä oli yhdeksän vuotias tyttö hoidettavana myös. Tyttö joka itki äitinsä perään ja ei vielä varmaan tajunnut tämän kuolleen.
''No mennään.'' Walker sanoi lopulta ja veti Indian ja Anthonin perässään portaaliin. Kate katsoi Aaronia nopeasti surullisena ja meni sitten hänkin portaalista. Aaron katsoi vielä kerran taakseen, jos vaikka näkisi Bradin kävelemässä heitä kohti, mutta ei nähnyt ketään. Pettyneenä Aaron käveli itsekkin kylmään massaan.
Luku 6
He saapuivat mukulakivi tielle. Heidän edessään oli suuri ympyrän muotoinen kaupunki joka näytti olevan suuren kukkulan päällä. Kaupungin reunoilla oli korkea paksu puinen aita ja heidän edessä oli portti mistä pääsi kaupunkiin. Täällä Joshin äiti oli kuollut, kun pimeän noita oli ryöstänyt heidät.
Basilin reunoilla oli slummi alue, missä asui kaupungin köyhimmät. Suurimmalla osalla ei ollut edes omaa asuntoa, vaan he nukkuivat taivasalla. Jos tahtoi mennä kaupungin paremmalle alueelle täytyi maksaa.
Onneksi Mounicalla oli laukku jossa oli hänen säästönsä. Kalliiksihan se tulisi kun kahdeksan ihmistä menisi kaupunkiin, mutta nyt kun heillä oli Maria mukana he eivät uskaltaneet jäädä slummi alueelle. Siellä rikollisuus oli päivittäistä ja ei ollut vartijoita pitämässä kuria.
Aaron ei ollut ikinä käynyt niin suuressa kaupungissa. He eivät olleet vielä menneet edes portista sisään ja hän oli täysin hämmästynyt. Keskellä kukkulaa näytti olevan suuri hieno kartano. Aaron oletti siellä asustelevan kylän vanhimmat, joiden luokse heidän täytyisi mennä. ''Mikä on meidän suunnitelma?'' Hän kysyi muilta.
''Mennään ensimmäisenä ydinkaupunkiin ja etsitään jostain hotelli.'' Mounica sanoi. ''Maria pysy lähelläni.''
''Okei.'' Hän sanoi ja otti Mounicaa taas kädestä kiinni. Sitten he kävelivät portille. Kun he menivät slummialueelle muutama heistä yökkäsi. Alueella haisi hirveältä. Aaron näki joka puolella mätääntyneen näköisiä taloja ja likaisia ihmisiä, jotka istuivat mudassa. Koko alue oli mudan peitossa ja hevosen lantaa oli jokapuolella. Talot olivat matalia ja vinoja. Ihmiset näyttivät rietuneilta.
He kävelivät ylämäkeä suoraa tietä, jonka päässä näkyi toinen suurempi portti. Muutama ihminen tuli heidän luokseen matkan varrella ruinaamaan rahaa, mutta heillä ei ollut antaa sitä. Kaikki Mounican säästöt menisivät läpikulku maksuihin ja hotelliin. Ja kun he saapuivat portille Mounica kaivoi pussin laukustaan. ''Heti tuli kevyempi olo.'' Hän sanoi maksettuaan suuren määrän kolikoita. Heti kun he menivät portista hirveä hevosen lannan löyhkä hävisi ja ihmisetkin näyttivät terveemmiltä. Kukaan ei tullut ruinaamaan rahaa vaan jokainen näytti siltä, että pärjäisi hyvin omillaan. Aaron laittoi läpikulku lupa lapun taskuun. Onneksi heidän ei tarvitsisi maksaa sitä uudestaan, vaan he voisivat kulkea lappujen avulla portista useamman kerran.
Talot alkoivat olla korkeampia mitä syvemmälle he kävelivät ydinkaupunkia. Taloja oli eri värisiä toisin kuin pienissä kylissä, missä koko kylä oli tehty samanväriseksi, ja se sai Aaronin pitämään Basilista enemmän. He näkivät matkan varrella ainakin kolme hotellia ja torin sijaan siellä oli kauppoja joihin mennään sisään. Aaron katseli erilaisia tavaroita näyteikkunoissa ja toivoi, että hänellä olisi rahaa. Sen lisäksi he näkivät mukulakivitien molemmin puolin lankkuja joiden läpi laitetaan ihmisten päät ja kädet. Tällä hetkellä lankut olivat tyhjillään. ''Tuollaiseen minä en haluaisi.'' Edward sanoi. ''Mistä vetoa rikolliset laitetaan tuollaiseen ja kaupungin asukkaat voivat heitellä heitä päin mätääntyneillä hedelmillä.''
''Se on juuri sitä varten tehty.'' Walker sanoi, ja Edward irvisti.
''Sairasta. Taino. Riippuu siitä mistä rikollista syytetään.''
Kun he näkivät neljännen hotellin minkä nimi oli Hottinn he päättivät mennä sinne. Se näytti hiukan halvemmalta vaihtoehdolta vaikka olikin aika näyttävä. He ottivat kolme huonetta. Yhteen huoneeseen meni Mounica, Maria ja Kate. Toiseen huoneeseen meni Aaron ja Edward. India, Walker ja Anthon menivät kolmanteen huoneeseen. He eivät kuitenkaan pysyneet huoneissaan kauan, sillä heillä oli tehtävää. Heidän pitäisi varoittaa Basilin vanhimpia demonin hyökkäyksestä.
Vanhimpien kartano oli helppo löytää sillä se oli keskellä valtavaa kukkulaa. Ei tarvinnut kuin kävellä ylöspäin ja pian he olivat kartanon pihalla. He jäivät hetkeksi miettimään mitä he sanoisivat. Uskoisivatko vanhimmat jos he vain möläyttäisivät, että suurdemoni oli tulossa kohti heidän kaupunkia?
Tuskin.
''Pitäisikö meidän kertoa, että Aaron kutsui demonin tähän maailmaan?'' Kate kysyi.
''Ei todellakaan.'' Mounica vastasi. ''Mitä suurempi kaupunki sitä suurempi viha noitia vastaan.''
''Joo. Meidän kannattaa pitää se tieto itsellään.'' Anthon sanoi. ''Te harvat pikkukylän ihmiset saatatte jopa hyväksyä noitia, mutta suurissa kaupungeissa heidät hirtetään. Ja ihmiset jotka auttavat noitia tapetaan myös.'' Kate näytti hiukan säikähtäneen tuota tietoa.
''Jep. Ihmiset ovat sairaita. Ei millään pahalla.'' Walker sanoi ja laski kätensä Edwardin olalle.
''Ei se mitään.'' Edward sanoi ja naurahti. ''Tiedän sen kyllä itsekkin.''
''Menemmekö me jo?'' Maria kysyi levottomana.
''Ihan kohta.'' Mounica vastasi.
He eivät kuitenkaan keksineet mitään järkevää, joten he päättivät improvisoida. He lähtivät kävelemään kartanon pihan poikki ja Aaron ihasteli puskaveistoksia. Pihalla oli puskista leikattuja hevosia ja koiria, ja Aaron näki jopa yhden krokotiilinkin. Ja patsaan näköisen puskan ihmisestä, joka nostaa kädellään miekkaa ilmaan.
Kun he saapuivat valkoisen kartanon portaille kaksi vartijaa laskeutuivat ne alas heidän eteen. ''Mitä asiaa teillä on?'' Toinen heistä kysyi. Vartijoilla oli tumman siniset, melkein mustat uniformut päällä ja toisella oli kädessä moukari jossa oli piikkejä. Toisella oli pitkä keihäs.
''Meillä on tärkeää asiaa vanhimmille.'' Mounica sanoi. ''Kyse on elämästä ja kuolemasta. Teidän kaupunkinne on vaarassa.''
Vartijat väistyivät sivuun, ja Aaron ei voinut kuin ihmetellä miten helppoa oli päästä vanhimpien kartanoon. Hän odotti, että suuressa kaupungisa ei pääsisi vanhimpien luokse tuosta noin vain. ''Odottakaa aulassa. Hovimestari tulee hakemaan teidät.'' Toinen vartijoista sanoi ja meni kartanoon sisään. Aaron kumppaneineen seurasi perässä. Aula oli suuri ja tilava. Suoraan heidän edessä lähti kierreportaat nousemaan ylöspäin ja kerrosta ylempänä oli kapea käytävä poikittain jonka molemmilla puolilla oli ovet. Sen lisäksi aulan alakerrassa oli kaksi ovea vasemmalla ja yksi oikealla puolella. Värit olivat melkeinpä vain pelkkää mustaa, valkoista ja harmaata. Tauluja oli ainakin kahden metrin välein seinillä ja yksi taulu pisti Aaronin silmään. Taulussa oli kuva noidasta jota poltettiin roviolla. Noidalla oli päällään punainen mekko.
Vartija katosi aulan oikealla puolella olevaan huoneeseen ja tuli sieltä pian takaisin. ''Hovimestari saapuu tuota pikaa.'' Vartija sanoi ja meni takaisin ulos.
''Aika näyttävä paikka.'' Anthon sanoi. ''Kyllä minullekkin kelpaisi.''
''Joo niin kelpaisi.'' Walker sanoi. ''Vaikka ei tämä enää sen jälkeen näin siisti olisi.'' Hän sanoi naurahtaen hermostuneesti.
''Mitä jos hoidellaan vanhimmat päiviltä ja muutetaan itse tänne asumaan.'' Edward sanoi vitsillä, juuri kun sen huoneen ovi aukesi mistä vartija oli juuri tullut. Huoneesta astui ulos Bradin ikäinen lyhyt mies, jolla oli silmälasit ja kaljuuntunut päälaki. Jäljellä olevat hiukset olivat valkoiset. ''Seuratkaa minua.'' Hovimestari sanoi ja käveli aulan oikealta puolelta vasemmalle puolelle ja katosi kauimmaisesta ovesta. Aaron vaihtoi levottoman katseen Walkerin kanssa ennen kuin lähti kävelemään ovelle. Mounica käveli Aaronin takana pitäen Mariaa kädestä kiinni, ja Edward harppasi Aaronin vierelle.
''Minulla on huono tunne tästä.'' Hän sanoi. ''Tämä on aivan liian helppoa.''
''Emme me enää voi perua. Tänne asti ollaan tultu. ''Aaron sanoi. ''Mutta olet oikeassa. Tämä on aivan liian helppoa.'' He menivät ovesta ja saapuivat pitkälle käytävälle jonka seinillä oli taas tauluja kahden metrin välein. Taulujen väleissä oli korkeat kyntteiliköt joista tuli käytävän ainoa hento valo. Käytävä oli ainakin kymmenen metriä pitkä ja sen päädyssä oli musta ovi.
''Olkaa hyvät.'' Hovimestari sanoi avatessaan oven ja näyttäen kädellään, että he voivat astua sisään. Aaron meni ensimmäisenä huoneeseen ja hämmästyi. Kartano oli näyttänyt suurelta ulkoapäin, mutta sisältä päin se vaikutti entistä suuremmalta. He saapuivat huoneeseen mikä oli soikion muotoinen. Ainakin yhtä pitkä kuin käytävä heidän takana. Huoneen päädyssä oli kaareva pitkä pöytä jonka äärellä istui viisi vanhempaa miestä ja naista. He olivat ilmeisesti kylän vanhimmat. Aaron käveli huoneen poikki pöydän eteen ja katsoi vuoron perään jokaista edessään istuvaa ihmistä. Vasemmalla istui iäkäs nainen jolla oli harmaantuneet hiukset nutturalla. Hänen vieressään istui mies joka näytti vanhalta sotilaalta. Hänellä oli arpi, joka kulki silmän yli ja silmä oli sokea. Keskellä istui parrakas mies, jolla oli rinnassa monta pinssiä. Aivan oikealla istui mies joka oli kalju, ja hänen vasemmalla puolella istui nainen, joka näytti siltä, että voisi polttaa jonkun heistä hengiltä pelkällä katseellaan. Hän puristi huulensa tiukkaan viivaan. ''Mikä teidät tänne toi?'' Kysyi keskimmäinen parrakas mies. ''Ja keitä te olette?''
''Minun nimeni on Mounica. Ja me tulimme varoittamaan teitä.'' Mounica sanoi. Parrakas mies ja tiukkapipoinen nainen löivät päänsä yhteen ja juttelivat niin hiljaa, että kukaan muu ei kuullut.
''Mistä te tulitte varoittamaan meitä?'' Nainen kysyi heidän lopetettuaan keskustelu.
''Tähän maailmaan on päässyt demoni. Ja pahoin pelkään, että se on matkalla tänne.'' Mounica kertoi. Parrakas mies katsoi naista ja nyökkäsi.
''Hovimestari!'' Nainen huudahti kovaan ääneen. Hetken päästä hän tuli käytävästä heidän luokse ja meni naisen luokse. Nainen suputti jotain hänen korvaan.
''Kyllä rouva.'' Hovimestari sanoi ja lähti taas pois. Aaronia häritsi se, että he suputtivat. Hänen levottomuus sen kuin vain kasvoi. Mitä nainen sanoi hovimestarille?
''Me olemme tietoisia kyseisestä vaarasta. Emme ole kuulleet uutisia Guralista, Hantista ja Brankista pitkään aikaan.'' Nainen sanoi, ja neljä muuta nyökkäsivät. ''Me aloitamme turvatoimet niin pian kuin vain voimme.''
''Te ette pärjää demonille.'' Aaron sanoi. ''Teidän täytyy evakuoida kaupunki.''
''Pötyä.'' Sanoi arpinaamainen mies. ''Ei yksi demoni voi mitään kokonaiselle armeijalle vartijoita. Meillä on harppuunoita ja uusia ruudilla toimivia tykkejä.''
''Te ette ymmärrä.'' Aaron sanoi. ''Demonissa on väkevää taikuutta. Tavalliset aseet eivät voi tappaa sitä.''
''Tuota minä en usko.''
''Otatteko tosiaan sen riskin, että kokonaisen suurkaupungin väestö kuolee?'' Anthon kysyi.
Partasuinen mies ja huuliaan puristava nainen löivät taas päänsä yhteen. Ja taas he supattivat. Aaronin teki mieli käydä tirvaisemassa heitä. ''Mitä te ehdotatte sitten, että me teemme?'' Kysyi partasuinen mies. ''Hylkäämme kaupunkimme?''
''Kyllä. Ainakin toistaiseksi.'' Mounica vastasi. ''Voitte tulla takaisin sen jälkeen, kun demoni on en tehnyt tuhonsa.''
''Tuo on naurettava ehdotus.'' Sotilaan näköinen mies sanoi. ''Me taistelemme. Emme ole pelkureita.''
''Ei se ole pelkuruutta vaan viisautta. Te ette pysty edes vahingoittamaan demonia.'' India sanoi. ''Miten te voitte olla niin typeriä?''
''Me emme ota neuvoja vastaan noidilta ja heidän puolustajilta.'' Sanoi nainen, joka puristi huuliaan yhteen. ''Varsinkaan sellaisilta joiden takia demoni on vapaana! Vartijat! Nyt!'' Hän huusi, ja Aaronin ja muiden takana oleva ovi paukahti auki. Ovesta ryntäsi ainakin kymmenen vartijaa jotka muodostivat ympyrän heidän ympärille. Anthon kirosi ääneen ja Kate vingahti peloissaan. ''Minähän sanoin, että tämä oli liian helppoa.'' Edward sanoi. Mistä he tiesivät, että heidän joukossa oli noitia? Tai että Aaron oli kutsunut demonin?
''Te teette virheen.'' Aaron sanoi vanhimmille. ''Me tahdomme vain auttaa.''
''Hah! Ja meidän pitäisi uskoa sinun kaltaistasi kirottua pimeän noitaa?'' Sanoi sotilaan näköinen mies. Hän nousi penkistä ylös ja kiipesi pöydän yli vartijoiden sekaan. Sitten hän kaivoi taskustaan pienen, mutta tappavan näköisen tikarin. Sotilas heitti sen valtavalla nopeudella Aaronia päin, ja Aaron sai juuri ja juuri tehtyä savuavan tumman läpinäkyvän kilven eteensä. Tikari kimposi sivuun kilvestä Edwardin jalkojen juureen.
Edward otti tikarin käteensä ja lähti huutaen juoksemaan kohti sotilasta. Samaan aikaan kymmenen vartijaa kävi heidän kimppuun. Aaron ampui lähintä vartijaa paineaallolla, kun Edward saapui sotilaan eteen. Sotilas väisti Edwardin lyönnin ja kolautti häntä nyrkillä niskaan. Edward kaatusi tajuttomana maahan. ''Äkkiä! Juoskaa!'' Anthon huusi ampuessaan paineaallolla kahta peräkkäin juoksevaa vartijaa päin. Etummainen lensi taaksepäin takana olevan syliin ja molemmat kaatusivat maahan. Aaron yritti tarrata järkyttynyttä Katea kädestä kiinni, mutta hän riuhtaisi itsensä irti ja lähti juoksemaan vartijoiden ohi huoneen ovelle. Mutta hovimestari oli häntä vastassa ja kolkkasi Katen.
Mounica oli joutunut seinää vasten edessään kolme vartijaa. Maria oli Mounican takana ja tärisi ilmeisesti pelosta. Aaron ampui yhtä vartijoista tikarilla takaraivoon, ja Mounica sytytti itsensä tuleen ja hyppäsi kahden muun väliin. Hän tarrasi molempia kädestä kiinni, ja huoneen täytti tuskan huudot, kun molemmat vartijat syttyivät kokonaan tuleen.
Pari vartijaa näytti sätkivän paikoillaan heiluen puolelta toiselle, mikä tarkoitti sitä, että India oli näkymättömissä ja hakkasi heitä. Walker nyrkkeili yhden vartijan kanssa. Ilmeisesti vesi voimista ei ollut hyötyä sisällä suljetussa tilassa.
Anthon oli juoksemassa huoneen ovelle. Aaron näki kuinka hän ampui paineaallolla hovimestaria vatsaan ja hovimestari lensi voimalla käytävään. Luultavasti liukui lattiaa pitkin käytävän toiseen päätyyn. ''Tulkaa! Nopeasti!'' Anthon huusi.
Sotilas ilmestyi Aaronin eteen, kun muut juoksivat ovelle. Vartijoita oli jäljellä huoneessa enää muutama ja he lähtivät Anthonin ja muiden perään. ''Oletko valmis maksamaan teoistasi?'' Sotilas kysyi virnuillen. Sitten hän otti miekkansa vyöltään ja yritti lyödä Aaronia sillä. Miekka viuhahti Aaronin päälaen yli Aaronin mennessä kyykkyyn.
''Aaron! Unohda hänet!'' Anthon huusi, mutta Aaron ei päässyt sotilaan ohi. Ja sitä paitsi Aaron ei halunnut jättää Edwardia jälkeen. Aaron alkoi liikkua pientä ympyrää, jotta pääsisi Edwardin tajuttoman ruumiin lähelle. Sotilas syöksyi eteenpäin ja melkein upotti miekkansa Aaronin vatsaan.
Mounica juoksi Aaronin vierelle ja alkoi repiä häntä kohti ovea. ''Mitä sinä teet?'' Aaron kysyi.
''Et voi auttaa häntä enää. Meidän on mentävä ennen kuin heitä tulee lisää!'' Mounica huusi ja repi Aaronia ovelle päin. Mounican sanoissa oli järkeä, ja Aaron kääntyi ympäri. Hän antoi Mounican vetää itseään kohti ovea ja he juoksivat käytävän läpi jokaisen hypäten vuorollaan tajuttoman hovimestarin yli. Aulassa ei ollut onneksi ketään ja he pääsivät kartanosta ulos. Mutta ulkona heitä odotti ainakin kolmekymmentä vartijaa.
Luku 7
Kymmenen vartijaa osoitti heitä keihäillä. ''Valmiina!'' Yksi heistä huusi. ''Nyt!'' Aaron hyppäsi jokaisen ystävänsä eteen ja loihti isoimman kilven minkä hän oli koskaan loihtinut. Kymmenen keihästä kimposi sivuille.
''Äkkiä! Talon taakse!'' Aaron huusi ja näki kuinka Mounica otti Marian syliin ja lähti juoksemaan kartanon sivua pitkin. Kolmekymmentä vartijaa lähti heidän perään. Tikareita ja kiviä lenteli heitä päin ja yksi kivi kolahti Walkeria takaraivoon. Hän kaatusi maahan ja ei ehtinyt nousta ylös, kun viisi vartijaa hyppäsi hänen päälle. Aaron oli kääntymässä ympäri, mutta Anthon esti häntä. ''Hän pärjää kyllä. Luuletko pelkkien köysien pitelevän häntä?''
Aaron päätti luottaa Anthonin sanaan ja jatkoi juoksemista. Nyt heidän perässä oli kaksikymmentäviisi vartijaa ja he lähenivät kovaa vauhtia, sillä Mounica ei päässyt juoksemaan kovaa vauhtia Maria sylissään. Kun he kiersivät kartanon taakse he lähtivät juoksemaan alamäkeä pois päin kartanosta. He saapuivat kadulle jonka reunoilla oli korkeita taloja. ''Oikealle. Eksytetään heidät!'' Anthon huusi ja he kaikki änkesivät kapealle kujalle. Kun he tulivat sieltä pois India repi jokaisen vuorotellen talon kulmalle piiloon. Vartijat olivat lähellä ja Aaron ihmetteli miksi India niin teki. Vartijat saisivat heidät kiinni samantien, kun he tulevat ulos kujalta.
''Ottakaa toisianne kädestä kiinni.'' India sanoi ja muut tottelivat. Kun kaikki pitivät toisistaan kiinni, Aaron tunsi yhtäkkiä kylmää koko ruumiissaan. Hän meinasi kysyä, että mistä tunne johtui, mutta India painoi sormensa Aaronin huulille tukkiakseen hänen suun.
Aaron alkoi aavistella, että mitä tapahtui ja sai vastauksen, kun vartijat juoksivat heistä ohi vilkaisemattakaan heidän suuntaan vaikka he olivat aivan näkösällä. Kun vartijat olivat seuraavan kujan kohdalla kylmä tunne hävisi. ''Menkää te edeltä. Minä ohjaan heidät toiseen suuntaan.'' India sanoi, ja ennen kuin kukaan ehti vastustella hän juoksi kohti kujaa minne vartijat hävisivät. ''Hei kusipäät! Täällä!'' Aaron katsoi kujan läpi ja näki Indian lähtevän juoksemaan vasemmalle. Meni hetki ja lauma vartijoita juoksi kujan ohitse hänen perään.
''Okei. Mennään.'' Aaron sanoi ja lähti takaisin Hottinniä päin. Nyt he kävelivät sillä he eivät tahtoneet kiinnittää huomiota itseensä. He kävelivät pikku kujia pitkin ja aina kun he näkivät vartijan he kääntyivät seuraavalle kujalle. Kun he olivat lähellä Hottinniä Aaron huomasi, että heitä seurasi yksi vartija. Nähdessään Aaronin huomaavan hänet, vartija lähti äkkiä pois. ''Voi helvetti!'' Aaron kirosi. ''Me emme voi mennä takaisin hotellille. Meitä on seurattu.'' Ja sen sanottuaan, joku puhalsi pilliin.
Meni hetki ja alkoi kuulumaan huutoja. Vartijat olivat tulossa hotellille. ''Juoskaa!'' Anthon huusi ensimmäisenä ja taas he juoksivat. Mutta he eivät päässeet kauas, kun he kääntyivät lähimmälle kujalle ja heitä vastassa oli nuori Aaronin ikäinen tyttö jolla oli lyhyt tukka. Hän avasi oven ja otti Aaronia kädestä kiinni. Sitten hän veti Aaronin ovesta talon sisään ja muut seurasivat perässä. Kun kaikki olivat sisällä tyttö sulki nopeasti oven ja jäi kuuntelemaan. Aaronkin meni ovelle ja kuunteli kuinka vartijat juoksivat kujaa pitkin oven ohi muutaman mutisten, että taas he katosivat.
Kun ääniä ei enää kuulunut molemmat poistuivat ovelta. Aaron tajusi tulleensa jonkin kaupan varastoon. Huone oli täynnä hyllyjä mitkä olivat täynnä erilaisia ruokapurkkeja. ''Mikä sattuma.'' Tyttö sanoi. ''Onneksi käännyitte meidän kujalle.''
Aaron oli väsynyt juoksemisesta ja taistelusta. ''Miksi sinä autat meitä?'' Hän kysyi. Hänellä oli tällä hetkellä vaikeuksia luottaa ihmisiin. Kylän vanhimmat olivat tienneet heidän olevan noitia. Mistä he sen olivat kuulleet? Ja sen että Aaron oli päästänyt demonin tähän maailmaan?
''Minä vihaan vanhimpia.'' Tyttö sanoi. ''Heidän takia minun vanhempani ovat kuolleita.''
''Ai.'' Aaron sanoi.
''Kiitos paljon.'' Mounica sanoi ja laski Marian maahan. Maria oli yllättävän rohkea. Hän ei edes itkenyt vaikka oli juuri nähnyt kuinka pari vartijaa oli poltettu hengiltä hänen silmiensä edessä.
''Joo kiitos.'' Anthon sanoi. ''Mikä sinun nimesi on?''
''Linda.''
''Okei Linda. Voitko kertoa, että missä me oikein olemme?''
''Olemme siskoni ja minun kaupan varastossa. Perimme tämän kaupan vanhemmiltani. Olemme hoitaneet tätä siskoni kanssa jo muutaman vuoden.''
''Sanoit, että vanhempasi kuolivat vanhimpien takia. Voitko kertoa tarkemmin?'' India kysyi. ''Olen pahoillani, mutta emme voi ottaa riskejä luottamalla vääriin ihmisiin.''
''Ymmärrän sen.'' Linda sanoi. ''Minun isäni lähti neljä vuotta sitten matkalle. Kun hän palasi vuoden päästä hän toi mukanaan erään miehen. Lopulta paljastui, että mies oli pimeän noita, joka käytti isääni hyväkseen päästäkseen ydinkaupunkiin.''
''Ja annas kun arvaan. Vanhimmat syyttivät isääsi petturuudesta?'' Aaron sanoi.
''Kyllä. Juuri niin. Ja äitini yritti vaputtaa isäni sellaisesta lankku loukusta minkälaisia te luultavasti näitte kaupungin vilkkaimmalla kadulla. Isäni tuomittiin kuolemaan, ensin häpäisemällä hänet julkisesti. Äitinikin teloitettiin noitien puolestapuhujana.''
''Kamalaa.'' Mounica sanoi.
''No. Siitä on jo kolme vuotta. En ole enää niin poissa tolaltani vaikka vihaankin vanhimpia yli kaiken. Kun näin teidän tulevan portista ydinkaupunkiin näin heti, että siinä on joukko, joka pistäisi vanhimmille vastaan. Noituus oikein huokui teistä ja päätin auttaa teitä.''
''Mikäs sen parempaa kuin nuori kapinallisuus.'' Anthon sanoi hymyillen.
''Jos tahdotte syödä jotain senkuin vain otatte hyllyiltä mieluista purtavaa.'' Linda sanoi. ''Ja jos tarvitsette jotain mitä täältä ei löydy kysykää vain.''
He kiertelivät hyllyjä ja valitsivat sieltä jokaisen lempiruokia ja söivät kaikessa rauhassa.
Aaron ja Linda istuivat takaoven kahden rappusen päällä, ja Aaron kertoi Lindalle demonista, mutta hän tiesi siitä jo. Ilmeisesti joku oli jo aikaisemmin kertonut kylän vanhimmille siitä ja he olivat kertoneet kaupunkilaisille. Vanhimmat olivat vakuuttaneet asukkaat siitä, että vartijat hoitaisivat demonin päiviltä ja ei ollut syytä paniikkiin. Linda ei uskonut sitä. ''Minusta vanhimmat luulevat itsestään liikoja. Demoni on jo tuhonnut kaksi kylää, miksi Basilille tapahtuisi eritavalla?''
''Olet oikeassa. Meidän täytyy keksiä keino varoittaa kaupunkilaisia. Demonia ei voi voittaa harppuunoilla tai niillä ihme ruuvi tykeillä, tai mitä nyt ikinä ovatkaan.'' Aaron sanoi.
''Ruuti tykeillä.'' Linda korjasi. ''Ne on kehittyneimmät aseet mitkä on tehty. Jos sanot, että niilläkään ei voi vahingoittaa demonia, me olemme kusessa.''
''Me tarvitsemme demonin tappamiseen valkoisia tikareita. Ja niiden tekemiseen tarvitsemme pimeän noidan tikareita, mitkä on kasteltu neutraalin olennon veressä ja poltettu valkean noidan tulessa.'' Aaron kertoi. ''Et sattuisi tietämään mistä löydämme ihmissuden? Kaikki muut ainesosat meiltä löytyy.''
''En osaa auttaa. Eräs ystäväni on ihmissusi, mutta hän katosi muiden ihmissusien kanssa noin kolme kuukautta sitten. Kukaan ei tiedä miksi tai minne he lähtivät. Ehkä he vaistosivat vaaran ja lähtivät pakoon.''
''Ehkä.'' Aaron sanoi. Hän ei kuitenkaan uskonut sitä. Demoni oli kutsuttu tähän maailmaan alle kaksi viikkoa sitten.
''Olen kyllä kuullut ystävältäni, että hänen perheellään on salainen paikka jossain Basilin rajan ulkopuolella. Lännessä päin metsässä. Hän kertoi, että he menevät sinne täydenkuun aikaan muuttumaan, jotta eivät vahingossa muuta ketään ihmissudeksi kaupungissa.''
''Miten ihmissudeksi edes muututaan?'' Aaron kysyi.
''Ihmissusiksi ei muututa vaan synnytään. Tai ainakin lain mukaan. Ihmissusia kielletään muuttamasta ketään. Se on pahin rikos minkä he voivat tehdä. Mutta muuttuminen tapahtuu niin, että ihmissusi puree tai raapaisee ihmistä susi muodossa. Ja susi muoto ei ole kaunis näky.'' Linda sanoi ja värähti. ''Olen nähnyt sen kerran ja näen siitä vieläkin painajaisia.''
''Ehkä meidän on pakko käydä siellä heidän salaisessa paikassa. Tiedätkö tarkemmin missä se on?'' Aaron kysyi.
''Matthew kertoi, että sinne pääsee seuraamalla Basilin länsi puolella olevaa puroa metsään. Sitä seuratessa vastaan tulee suuri hylätyn näköinen talo.''
''Okei. Pitää käydä katsomassa jossain vaiheessa, mutta ensin meidän täytyy jotenkin hakea ystävämme vanhimpien kartanosta.''
''Ai. Minä katoinkin, että teitä oli enemmän, kun te tulitte kaupunkiin. Mitä heille on sattunut?''
''Walkerilla ei ole mitään hätää.'' Sanoi Anthon, joka tuli paikalle. ''Mutta en voi sanoa samaa Edwardista ja Katesta.''
''Heidät kolkattiin, ja emme saaneet otettua heitä mukaan, kun pakenimme kartanosta.'' Aaron kertoi. Hän muisteli Edwardin sankarillisuutta. Typerää, mutta rohkeaa.
''Jos heidät on vangittu teidän auttamisesta niin heidät laitetaan niihin lankkuihin kiinni. Niin tehdään jokaiselle joka näyttää vähänkin myötätuntoa noitia kohtaan.'' Linda kertoi. ''Heidät on helppo löytää, mutta heitä vartioi koko ajan ainakin kolme vartijaa ja heillä on pillit millä he voivat kutsua loput kaupungin vartijat paikalle, jos tarve vaatii.''
''Eli me tarvitsemme harhautuksen.'' Anthon sanoi.
''Käykö jos sinä vahdit Mariaa sinä aikana, kun me pelastamme Edwardin ja Katen?'' Mounica saapui myös paikalle ja kysyi Lindalta.
''Kyllä se minulle sopii. Jos saan ehdottaa, että poltatte vanhimpien kartanon. Se on näkyvällä paikalla ja tärkeä kaupungille. Siten te varmistatte, että joka ikinen kaupungin vartija on yhdessä paikassa.''
Aaron katsoi Mounicaa. ''Kuullostaa hommalta sinulle.'' Hän sanoi ja hymyili.
''Sen kohtelun jälkeen mitä me tänään koimme... Ilomielin.'' Mounica sanoi.
''Jes! Olen jo kolme vuotta odottanut näkeväni kartanon liekeissä.'' Linda sanoi ja löi nyrkillä ilmaa.
