Kerran, yhdessä suuressa valtakunnassa nimeltä Olmand Kuningasperheellä syntyi lapsi. Se oli tyttö mutta miten kaunis hän olikaan! Suuret vaaleanpunaiset silmät avautuivat hitaasti ja katsoivat näitten silmien omistajan vanhempia. He hymyilivät ja melkein itkivät onnesta kun näkivät tyttärensä. Kuninkaan nimi oli Androles ja kuningattaren Elmianna. Yhdessä he vallitsivat suurta Olmandia,ruusujen valtakuntaa. Kaikki valtakunnassa riemuitsivat, ja muut valtakunnat kadehtivat.Jono rikkaista ja kuuluisista suureen linnaan jotka halusivat nähdä vastasyntyneen oli niin suuri että jotkut eivät vain kestäneet ja lähtivät pois suurta juhlaa kuninkaanlinnassa prinsessanvuoksi odottaen. Mutta ne, jotka pääsivät linnaan lähtivät sieltä ilosta itkien. Kun ensimmäiset kolme päivää tytön syntymästä oli mennyt ja kukaan ei enään jonottanut linnaan, oli kutsut suurin juhliin lähetetty kaikkille rikkaille,kuuluisille jopa muitten valtakuntien kuningasperheet oli kutsuttu.Kokit valmistivat suuria herkullisia ruokia että kaikille riittäisi, siivojat eivät jättäneet edes yhtä pölystä linnaan, palveliat järjestivät pöydät koristelivat kaikki paikat ja tarkistivat että mikään ei menisi pieleen.
Oli juhla päivä ja vieraat olivat nyt linnanportilla odottamassa vuoroaan astumaan Olmandin hienoinpaan ja suurempaan rakennukseen. Muista valtakunnista oli tullut: Lilja,tulppaani,apila,päivänkakkara ja sakura kukkien valtiaat. Mutta kuitenkin suurin vieraas oli Orvokkimaan tai Elmouteksen kuningasperhe. He olivat Olmandin kanssa hyviä ystäviä. Heillä oli myös kolmevuotias poika nimeltä Vincent. Nuorella prinssillä oli violetit hiukset ja iho. Mutta kuitenkin oudointa oli se että hänellä olivat valkoiset silmät.Poika oli kuitenkin kaunis.
Tytön nähdessään Elmouteksen kuningaskunta oli hämmentynyt hänen kauneudestaan.Joten parin tunnin päästä orvokki-kuningatar Violetta ehdotti Elmianalla ruusujen-kuningattarelli seuraavaa:
-Kuule hyvä ystävä Elmianna. Tyttäresi on kaunein koko maailmassa, ne suuret silmät ja pitkät ripset ovat suorastaan mahdottomat! Jos saisin päättää kenen kanssa poikani menee naimisiin niin valitsisin teidän tyttärenne. Emme voi edes kuvitella miten kaunis hänestä tulee kunhan kasvaa nuoreksi kaunottareksi!
Ruusujen kuningatar oli hyvin ylpeä että hänellä oli niin kaunis tytär että ei edes yllättynyt toisen sanoista.
-Teidän ehdotuksenne on mahdollista toteuttaa, hyvä Violetta. Kysyn vain mieheltäni.
Hän vastasi ja kääntyi etsimään kuningas-Androlessia. Kun hän vihdoin löysi miehensä, kertoi hän kaiken mitä naapuri kuningaskunta oli ehdottanut. Kuningas ei ollut vastaan ja pian oli sopimus tehty.
Kului vuosia ja prinsessasta tuli kauniimpijoka päivä. Kuningas ja Kuningatar antoivat hänen nimekseen Skarlet. Hänellä oli pitkät ruskean-punaiset hiukset ja vaalea iho. Tietenkin hänellä säilyi hänen uskomattomat silmät ja hän käytti vain hienoja kalliita mekkoja. Ainoa asia joka oli hänessä huonoa olis se että hän oli hyvin itserakas.Ja kun hän täytti 18, sai hän tietää että hänelle oli aikoja sitten valittu sulhanen. Hän ei ollut kovin iloinen kuulessaan tuon uutisen mutta hän ei ollut koskaan edes kuullut Vincentistä joten oli mielummin vaiti koko asiasta.
Oli Skarletin 20-vuotis sybtymäpäivä ja linnassa oli taaskerran suuret juhlat. Nyt olisi se ilta milloin prinsessa tapaisi prinssin. Prinssikään ei ollut kovin iloinen kun kuuli uutisen, että hänelle on valittu kenen kanssa mennä naimisiin.
Se hetki lähestyi ja kuningasperheet näkivät jo toisensa.
-Iltaa ystäväni! Aloitti orvokki-kuningas.
-Ja teille samoin. Vastasi toinen.
-Näyttää siltä että olin oikeassa, että tyttärestänne tulee mahdottoman kaunis. Jatkoi Violetta. Skarlet vain hymyili vastaan mutta kun hän näki vanhempiensa tyytymättömän katseen jatkoi hän:
-Kiitos, ei tarvitse sanoa siitä nyt jokaisessa lauseessa. Te olette lämpimästi tervettulleita tänne Olmandin-linnaan.
Ruusu ja Orvokki kuningaskunnat hymyilivät toisilleen kun he kävelivät suureen huoneeseen missä voisivat puhua ja sopia kaiken. He istuivat suuren pöydän ääreen kalleille tuoleille.
-Näyttää siltä että olemme kaikki valmiita häihin. Orvokki-kuningas sanoi.
-Ei kuitenkaan kiirehditä asian kanssa. Ruusu-kuningatar keskeytti. -Lapset eivät kuitenkaan vielä edes tunne toisiaan.
-Se on totta. Haluaisitteko te viettää pari tuntia yhdessä aikaa että voisitte tutustua toisiinne paremmin? Violetta kysyi.
-Juu...Vastasivat molemmat yhteen ääneen ja poistuivat huneesta.
Kaksi nuorta kävelivät keskellä suurta puutarhaa ja yrittivät edes jotenkin tutustua.
-Noo, miten menee? Prinssi kysyi varovasti. Hän ei voinut kuvitellakkaan miten kaunis Skarlet oli. Näytti siltä että hän oli rakastunut.
-No mitäs tässä. Vanhemmat käskevät mennä naimisiin jonkun tuntemattoman prinssin kanssa. Prinsessa ei oikein pitänyt tilanteesta, vaikka oikeastaan taisi olla hiukan ihastunut Vincentiin.
-Sama täällä. Mutisi orvokki.
-Hah, vai prinssi ja prinsessa? En usko että tälläsillä puheilla vaikutamme siltä.
-Etiketti on kyllä joskus ärsyttävä. Vincent myönsi.
-Niinpä... Skarlet ei halunnut sanoa sitä mutta taisi lipsauttaa vahingossa liikaa.
Hiljaisuus kesti kauan, ennen kuin prinssi vihdoinkin kehtasi sanoa jotakin liian yllättävää Skarletille:
-Kuule. Tämä varmaan kuulostaa typerältä mutta...taidan rakastaa sinua.
Heidän kasvot piti nähdä. Molemmat punasina seisoivat kukkien keskellä katsoen toisiaan.
-Jaa... Skarlet mutisi. -No minä myös sinua!
Prinsessa suorastaan hyppäsi ja halasi Vincentiä.
Pian oli aika palata linnaan. Kuningattaret ja kuninkaat olivatiloisia kuulla että heidän lapsensa vihdoinkin menisivät naimisiin.
Heti seuraavana päivänä oli suuret häät meneillään. Jonka jälkeen valtakunnat yhdistettiin ja elämästä tuli vielä parempaa. Vincent ja Skarlet elivät yhdessä vielä monia vuosia ja onnellisina.
LOPPU...
