Verikuu: Lopun alku Hot

Verikuu-trilogia sijoittuu ennen Perintö novelleja.Alunperin Verikuu-trilogia oli englanniksi,joten päätin kirjoittaa ne suomeksi.Kertokaa mielipiteitänne novellista,kiitos :D


Prologi:
Monia vuosisatoja sitten voimakas noita loi viisi kuolematonta.
Kuolemattomat olivat ihmisiä, jotka kykenivät muuttumaan muotoaan
eläimeksi tai taruolennoksi.
Kuolemattomat olivat sidottuna luonnon kanssa,
josta he saivat kuolemattomuutensa ja voimansa.
Yksi kuolemattomista kykeni muuttamaan muotoaan jo ennen noidan puuttumista.
Hän yksi jäljellä olevista ihmisistä, jotka polveutuivat susista eli hän oli suden verilinjan jatkaja.
Moni hänen kaltaisistaan muuttui vampyyreiksi, kun eurooppalaiset vampyyrit alkoivat hyökkäämään
ja levittämään tautia heidän keskuudessa.
Noidat näkivät kuinka luonnon oma luomus joutui vampyyrien hyökkäyksien kohteeksi.
He pyysivät voimakasta noitaa luomaan kuolemattomia, jotta luonnon tasapaino ei järkkyisi.
Hän loi kuolemattomat ja antoi Suden verilinjan jatkajalle kyvyn tuntea luonnon muutokset
ja olla sidottuna luonnon kiertokulkuun, johon heidät oli jo sidottu.
Noidan tietämättömyys kostautui, kun verikuu nousi taivaalle.
Se antoi tälle kuolemattomalle rajattomat voimat, joita se ei pystynyt hallita.
Hän yritti korjata virheensä, mutta se oli turhaa.
Noitien keskuudessa liikkui huhu vampyyristä, jota ei voinut armeijat,
hopea aseet tai edes ihmissudet pysäyttää.
Yksi kuolemattomista, joka kykeni vaihtamaan muotoaan kotkaksi lähti tiedustelemaan "tietoja".
Palattuaan kaikki kuolemattomat ja noita lähtivät lyömään "tuhoutumatonta" vampyyriä.
He löysivät vampyyrin ja taistelusta tuli verinen.
Kun vampyyri oli valmis tappamaan noidan, hän näki yhden kuolemattomista nousevan,
vaikka hän oli ihan henkihievärissä.
Kuolemattoman haavat paranivat todella nopeasti ja silmien väri muuttui kirkkaan punaiseksi.
Noita katsoi ikkunasta ulos ja näki kuun verenpunaisena.
Kuolematon ja vampyyri juoksivat toisiaan kohti ja törmäys kaatoi vampyyrin maahan.
Kuolematon muuttui sudeksi, joka oli kookkaampi kuin normaalisti.
Se hyökkäsin vampyyrin kimppuun ja puri sitä kuolettavasti.
Kun vampyyri oli muuttamassa muotoaan noita hyökkäsi sen kimppuun,
jotta se ei muuttuisi joksikin voimakkaammaksi.
Noita kivetti vampyyrin paikoilleen hetkellisesti ja
pyysi uupuneita kuolemattomia luomaan ympyrän vampyyrin ympärille.
Jokainen kuolematon oli pentagrammin sakarassa oman elementin kohdalla.
Noita oli pentagrammin alempien sakaroitten välissä.
Hän liitti kuolemattomat yhteen ja alkoi "kuivattaa" vampyyriä hengiltä.
Kuolemattomat "kuolivat" yksitellen. Noita tiesi, että näin kävisi.
Kun neljä muuta kuoli ja hän näki viimeisen kuolemattoman kuolevan hitaasti,
koska verikuu antoi energiaansa viimeiselle kuolemattomalle.
Noita ei halunnut hänen kuolevan hitaasti, joten hän katkaisi "linkin".
Kuolematon jäi henkiin, mutta jokin oli muuttunut.
Kuolematon polvistui maahan ja alkoi haukkomaan henkeään.
Noita huomasi pelokseen, kun kuolemattoman silmien ympärille ilmestyi näkyviä verisuonia,
kulma hampaat pitenivät ja iho alkoi menettämään pigmenttiänsä.
Hän oli kauhuissaan, kun tajusi että loitsunsa tappoi hänet puoliksi.
Hän tajusi myös, että kuolemattomuus loitsu oli purkautunut,
mutta jättänyt jälkeensä kuoren.
Hän katsoi kuolematonta silmiin ja näki hänen todellisen itsensä "kuoren" sisällä.
He lähtivät "linnoituksesta", mutta sitä ennen noita vei "kuivuneen" vampyyrin hautaholviin,
johon hän lukitsi sen loitsulla ikuisuudeksi.
Vuodet kuluivat ja itse noitakin kuoli pois.
Hän ei muistanut sitä, että loitsut kumoutuvat kun noita kuolee.
Suden verilinjan jatkaja sai noidan kanssa lapsen, jonka he nimesivät Alexanteriksi.
Verilinja jatkui monia vuosisatoja,
kunnes 1600-luvulla Suomessa tuhottiin verilinjan viimeinen jälkeläinen.
Neljä vuosisataa myöhemmin toivo heräsi siitä, että suden verilinjaa ei tuhottukaan sukupuuttoon.
Toivo osoittautui todeksi,
kun alkoi liikkua huhuja vampyyristä, joka kykeni muuttumaan sudeksi
ja jota pelättiin ja kunnioitettiin.

Kappale I -Lopun alku-

Mariia: Moi
Daniel: Moi
Mariia: Miksi me ollaan täällä?
Daniel: Muistatko ensisuudelmamme?
Mariia: Se tapahtui täällä. Mitä siitä?
Daniel: Ei mitään
Mariia: Sulla on pakko olla jotain sanottavaa.
Daniel: Niin onkin, mutten osaa pukea sitä sanoiksi.
Mariia: Yritä.
Daniel: Muistatko, kun keskusteltiin tulevaisuudesta ja mahdollisuudesta aloittaa puhtaalta pöydältä?
Mariia: Muistan.
Daniel: Sähän tiedät, että haluan sinun parastasi ja sitä, että olet onnellinen.
Mariia: Tiedän...
Daniel: Meidän molempien on aloitettava puhtaalta pöydältä.
Mariia: Tarkoitatko...?
Daniel: meidän on mentävä omille teillemme.
Mariia: Haluatko erota minusta...?
Daniel: En, mutta haluan sinulle hyvän tulevaisuuden ja onnellisen elämän. Enkä kuulu siihen.
Mariia: Älä sano noin...
Daniel otti hellästi Mariiasta kiinni, katsoi häntä kyyneliä vuotaviin silmiin ja sanoi:
Haluan, että saat hyvän tulevaisuuden,
onnellisen elämän ja mahdollisuuden aloittaa alusta puhtaalta pöydältä.
Sinä et muista keskustelusta mitään paitsi sen,
että minä annoin sinulle mahdollisuuden liikkua eteenpäin.
Hyvästi, rakas...
Mariia oli murtunut ja Daniel oli jo tiessään.
Daniel oli metsän laitamilla ja katsoi, kun Mariia katsoi ympärilleen.
Daniel oli itsekin murtunut päätöksestä jättää tyttöystävänsä,
jonka puolesta hän olisi valmis uhraamaan elämänsä.
Hän lähti juoksemaan syvemmälle metsään.
Lopulta hän luhistui maahan uupuneena ja murtuneena surusta.
Hän tunsi olonsa kuolleeksi, rikkinäiseksi ja masentuneeksi.
Hän teki jotakin mitä hän ei tekisi. Hän sulki ihmisyytensä ja hän alkoi oksentamaan verta.
Hän tunsi suunnatonta kipua kehossaan, hän alkoi muuttua ilman mitään syytä.
Kun hän oli muuttunut sudeksi, hänen turkkinsa oli musta.
Hän lähti juoksemaan vielä syvemmäs metsään ja törmäsi saksalaisten moottoroituun partioon.
Saksalaiset olivat kauhuissaan ja osoittivat sutta aseilla.
Partion komentaja tunnisti suden Danieliksi ja käski laskemaan aseitaan.
Hän meni Danielin luokse ja kysyi saksaksi mitä oli tapahtunut.
Daniel pystyi vain kehon- ja kasvojen kielellä viestittämään.
Komentaja tajusi, että kaikki ei ole kunnossa.
Hän pyysi yhtä sotilasta antamaan koiransa pannan ja talutushihnan.
Hän komensi sotilaitaan tekemään u-käännöksen ja menemään kohti Lohjan keskustaa,
koska siellä oli ParaSupon keskus ja Thomas oli siellä.
Hän soitti Thomasille ja kertoi hänelle mitä oli tapahtunut.
Thomas odotti saksalaisia ja kun he saapuivat, hän pyysi komentajaa mukaansa.
Komentaja otti talutushihnan ja kaulapannan pois.
Thomas oli ymmällään. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä,
mikä olisi saanut Danielin muuttumaan sudeksi ja jäämään siihen.
Hän teki useita testejä ja hän hoksasi, että Daniel oli sulkenut ihmisyytensä.
Hän yritti keksiä miten saisi Danielin käynnistämään ihmisyytensä takaisin.
Hän katsoi Danielin turkkia ja tajusi,
että hän oli kokenut jotakin joka oli saanut hänet surulliseksi ja murtuneeksi.
Thomas luki susien lauma käyttäytymisestä ja päätti kokeilla laittaa Daniel susi aitaukseen.
Daniel olisi varmaan halunnut sitä.
Jo viikossa oli tapahtunut suuria muutoksia. Turkin väri oli muuttunut takaisin sudenharmaaksi.
Toisella viikolla Daniel oli käynnistänyt ihmisyytensä päälle ja hän oli ennallaan.
Hän kertoi Thomasille, mitä oli tapahtunut.

Kappale II -Minä, lukio ja vihamiehet -

Aloitin koulun Lohjan yhteislyseon lukiossa.
Sain uusia ystäviä ja vihamiehiä.
Kaveriporukkani kasvoi suuremmaksi kuin olisi voinut kuvitella,
kaksi vampyyriä, kolme ihmistä ja kaksi ihmissutta.
Kunnon sekameteli soppa.
Vampyyri kaverini ovat yli 250 vuotta vanhoja.
Heidän nimensä ovat Alexander ja Alexandra.
Alexander tunnetaan 90-luvun pukeutumisesta ja jäljessä olemisesta.
Hän ei myös tunne nykypäivän sanontoja toisin kuin hänen siskonsa Alexandra,
joka tunnetaan huomiota herättävästä pukeutumisesta
ja siitä kuinka mieslauma seuraa häntä kieli pitkänä.
Hän kerto, että hän oli käyttänyt sitä hyväkseen.
Tietenkin kolme vanhaa kaveriani tuli samaan lukioon.
Joonas, Toni ja Jacob, josta en olisi uskonut, että se tulisi lukioon.
Joonas (Tuominen) harrastaa RC:tä ja laskettelua.
Hänet tapasin jo yläasteella ja hänellä oman tyylinen huumorintaju.
Toni oli osana laumaani, joka hajosi toisen alfan kuolemaan.
Lauman hajoamisen jälkeen hän on edelleen lojaali ja ihan syystäkin.
Vapautin hänet siteestä, joka sitoo Eurooppalaiset ihmissudet täyteen kuuhun.
Hän on ainoa tummaihoinen ihmissusi, jonka tunnen.
Jacob on ihmissusi, jonka sukujuuret tulevat Amerikan alkuperäiskansalta, intiaaneilta.
Sen takia hän muuttuu kokonaiseksi sudeksi.
Hänet tunnetaan lihaksikkaasta ulkonäöstä ja siitä kuinka tytöt kuolaa hänen perässänsä.
Sain myös kaksi muuta ihmiskaveriani, joka ovat Emilia pääskynen ja Roosa Anderson
Emilia Pääskynen on todella älykäs, vaikka hän onkin blondi. Hän saa aina loistavia tuloksia kokeista.
Roosa Andersonin Faija on jenkeistä ja mutsi on suomesta.
Hänen faijansa on kouluttanut hänestä selviytyjän ja hitonmoisen taistelijan,
jolle ei kannata mennä aukomaan päätään.
Itse olen 17-vuotias vampyyri, joka poikkeaa muista vampyyreistä.
Kykenen muuttamaan muotoani sudeksi ja kykenen asioihin joihin muut eivät kykene,
kuten pakottamaan muita vampyyrejä ja ihmissusia.
Thomasin mukaan kuulun Suden-verilinjan vampyyreihin,
jotka polveutuivat alun perin susista ja olivat ihmisiä
ennen kun tauti muutti heidät vampyyreiksi.
Salainen haaveeni on tulla räppäriksi ja saada tyttöystävä,
joka saisi tuntemaan itseni arvokkaaksi ja ihmiseksi.
Vihamieheni ovat ihmissusia, jotka pitävät minua uhkana heidän "kuningaskunnalle."
Kuulin, että heidän Alfansa olisi kuollut parisen vuotta sitten, mutta sitä ei ollut vahvistettu.

Kappale III -Kokeitten surullinen päätös-

Jacob: Mitä mietit Daniel?
Daniel: Haistan vihaa, pelkoa ja sotaa ilmassa.
Jacob: Oletko tosissa? Miten helvetissä ihmissudet voisivat sotia sinua vastaan?
Daniel: Voivat he, jos ovat perehtyneet heikkouksiini.
Jacob: Kuten?
Daniel: Tuli, vaarnat, sydämen repiminen rinnasta, kyl sä tiiät.
Jacob: Yksikään ei ole vielä onnistunut siinä.
Daniel: Ei ole ja mun pitää lähtee.
Jacob: Mihin?
Daniel: Bilsan kokeeseen alimmassa kerroksessa.
Daniel hyppäsi koulun ylimmästä kerroksesta alas ja kukaan ei huomioinut sitä.
Hän meni kokeeseen ja tehtyään kokeen hän nukahti.
Unessa oli iso puu, tammi.
Edessäni välähti korppi kuoleman symbolina ja puun takaa ilmestyi kaksi sutta, Hati ja Skoll.
Hän heräsi siihen, että kirjoitusalusta oli yltä päältä verestä. Se oli hänen omaa.
Järkytyksestä hän lähti kävelemään koe kädessä juhlasalin lavaa kohti ja antoi sen opettajalle.
Sen jälkeen hän käveli salin toiseen päähän ja avasin oven.
Oven toisella puolella oli seitsemän ihmissutta, joista neljä oli aseistautuneita.
Daniel: Mitäs helvettiä tämä on?
Nikolas: Sitä helvettiä.
Nikolas heitti Danielin ovien läpi salin lattialle.
Sen jälkeen hän potkaisi Danielilta ilmat pihalle, hän ei voinut hengittää.
Loput ihmissudet tulivat "ovista" sisään ja osoittivat kokeissa olevia aseilla.
Nousin seisomaan ja Nikolas työnsi kätensä rintakehäni sisälle. Hän repi sydämen irti Danielilta.
Ennen kuolemaani, kuulin yhden tytön pelosta johtuvaa itkua ja kaikki pimeni...

Kappale IV -Uudelleensyntynyt-

Nousin maasta ja näin sen tammen, jonka oksalla istui sama korppi, joka välähti kuoleman symbolina.
Puun takaa tuli Skoll ja Hati, jotka olivat osana Skandinaaviaan mytologiaa.
Skoll vahti kuutamme ja Hati Aurinkoamme. Polvistuin heidän edessä.
Hati käveli oikealle puolelleni ja Skoll vasemmalle puolelleni.
Huomasin kuinka he alkoivat sulautua minuun,
tunsin sen ja huomasin että vasempaan käteeni alkoi ilmestyä tatuointi.
Seuraavaksi huomasin kuinka aloin muuttua pikkuhiljaa sudeksi.
Suden tassut tulivat käsien sisältä, luuni murtuivat ja järjestäytyivät uudestaan,
suden kuono tuli suustani ulos ja nahkani repeili kaikkialta auki.
Lopuksi silmäni eivät olleet siniset enää, vaan vaihtuivat punaiseksi.
Näin kuinka se tyttö itki pelosta ja huomasin, että ovesta tuli ihmissusi jota en ole koskaan nähnyt.
Mikael: Mitä helvettiä sinä Nikolas teet?
Nikolas: Ai sä vanhus oot viimein palanut. Olen ottamassa koulua valtaani.
Mikael: Muuttamalla ihmisiä ihmissusiksi, vastoin heidän oma tahtoaan?
Nikolas: Juu ja poistu tietäni tai hoitelen sinutkin.
Mikael katsoi ruumista ja sanoi:
Et tiedäkään mitä olet mennyt tekemään.
Yhtäkkiä taustalla kuului voimakas ulvominen ja isokokoinen harmaasusi ilmestyi.
Se katsoi Nikolasta ja vaihtoi silmien väriä punaiseksi.
Nikolas oli peloissaan ja käski miehiään ampumaan sen.
Susi tarrasi aseeseen ja repi sen irti yhdellä repäisyllä.
Sen jälkeen se isku ihmissutta kaulaan ja purema tappoi sen.
Yksi miehistä alkoi tulittamaan. Susi juoksi sitä päin ja muutti muotoaan.
Mies huomasi, että se oli Daniel joka oli sudenmuodossa.
Nikolas katsoi ruumista ja näki sen palaneen tuhkaksi ilman tuulta.
Daniel repi ihmissudelta sydämen irti ja repi aseen irti.
Hän tähtäsi aseelle muita ihmissusia, paitsi Mikaelia
Hän ampui kaksi yhdellä lippaalla, heitti lippaan irti ja latasi uuden aseeseen.
Ampui yhden ja toinen juoksi pakoon.
Nikolas muutti muotoaan sudeksi ja hyökkäsi Danielia kohti.
Daniel ampui lippaan loppuun ja heitti aseen pois.
Hän juoksi Nikolasta kohti ja törmäyksen voima lennätti Danielin. Hän hidasti lentoa kädellään.
Hän iski vasemman kätensä maahan ja sen tatuointi alkoi palamaan näkyviin pysyvästi.
Hän muuttui sudeksi.
Hänen silmien väri kertoi kaikille, että hänellä on Alfa-status.
Nikolas muuttui takaisin ihmiseksi ja alkoi nähdä näkyjä, Kolmesta sudesta,
kahdesta sudesta ihmisen kanssa ja lopuksi yhden, jolla oli punaiset silmät
Hän muuttui takaisin sudeksi. Hän huomasi kuinka Daniel hyppäsi hänen päällensä ja kaatoi hänet maahan.
Daniel iski hampaansa hänen lihaansa. Kuului kivun huutoja.
Daniel katsoi ja näki kuinka epätoivoisesti vakavasti haavoittunut Nikolas yritti paeta.
Daniel muuttui "ihmis"-muotoonsa. Mikael meni Nikolaksen luo ja Nikolas rukoili häneltä apua.
Mikael kuiskasi hänen korvaansa "anna anteeksi" ja väänsi hänen niskansa.
Mikael kääntyi Danielin suuntaan ja polvistu.
Daniel: Miksi polvistut edessäni ja kuka olet?
Mikael: Olen Mikael ja polvistun edessäsi, koska kunnioitan sinua ja rotuasi.
Daniel: Mitä tiedät rodustani?
Mikael: Paljon, jopa itsekkään et tiedä kaikkea.
Daniel hymyili. Hän meni lavan päälle ja alkoi käyttämään taivutustaan
Daniel: Jatkakaa koettanne, ette nähneet tai kuulleet mitään. Hyvää päivän jatkoa.

Kappale V -Valinta-

Rehtori: Kirjoittakaa nimenne tähän ja tähän kohtaan.
Daniel: Mitä nimien kirjoittaminen hyödyttää?
Mikael: Koulu hyötyy tästä yliluonnollisesta rekisteristä sillä tavalla,
että se voi ohjailla ja avustaa oppilaita, jotka eivät ole ihmisiä.
Daniel: Eli aikanasi ihmiset, ihmissudet, noidat ja vampyyrit elivät sulassa sovussa?
Mikael: Elivät, kunnes laumani hylkäsi minut jälkeensä.
Daniel: Hylkäsivät oman alfansa oman onnensa nojaan?
Mikael: Juuri niin.
Daniel: Ja päätit silti palata vanhoille reviireillesi?
Mikael: Kuulin, että Lohjan keskusta on kaaoksen partaalla ja se pahenee,
kun Parasupo säästöjen nimissä poistaa yksikön Lohjalta.
Daniel: No älä. Meidän pitää selvitä omillamme niin, kuin luonnon laki määrittelee.
Mikael: Minkälaista oli edellisessä koulussasi?
Daniel: Ai yläasteella?
Mikael: Juuri siellä.
Daniel: Ei mitään erikoista. Kusipäitä siellä, täällä. Vampyyrejä neljä ja ihmissusi vain kolme.
Mikael: Ketkä?
Daniel: Toni, Karoliina ja Jacob. Jacob ja Toni ovat täällä ja Karoliina tulee,
jos yläasteen lukio suljetaan.
Mikael: Okei.
Daniel: Juu.
Puhelin alkoi värisemään.
Daniel vastasi puhelimeen.
Thomas: Moi
Daniel: Moi. Mitä asiaa?!
Thomas: Muistatko sun vanhan koulun?
Daniel: Juu, mitä siitä?
Thomas: Koulustasi on tullut pienimuotoinen taistelukenttä,
kun vampyyrit ja ihmissudet alkoivat tappelemaan.
Mukaan liittyi ns. uusnoita, joka ei hallitse kykyjään
ja on aiheuttanut sivullista vahinkoa.
Daniel: Ja tämä kiinnostaisi minua, koska?
Thomas: Sun pikkusiskosi, joutui sivulliseksi vahingoksi.
Ennen kun kuumenet siellä luurin toisessa päässä, hän selvisi pienin vahingoin.
Daniel: Olen tulossa.
Daniel laittoi puhelimensa taskuunsa ja katsoi Mikaelia kohti.
Daniel: Mun pitää lähteä vanhaan kouluun, koska..
Mikael: Tilanne riistäytyy siellä. Ymmärrän.
Minä ja sun kaverit yritetään selvitä sen ajan kun olet poissa.

Epilogi:
Hyppäsin neljännestä kerroksesta alas ja juoksin takaovesta ulos.
Suunnistin kohti metsiä. Hyppäsin kannon yli ja muutuin sudeksi.
Juoksin mäen huipulle ja aloin ulvomaan. Se kantoi pitkälle.
Se kantoi koululle saakka.
Olen menossa palauttamaan järjestyksen kotikonnuille ja sen kun olen tehnyt.
Palaan keskustaan palauttamaan järjestyksen ja rauhan, vaikka se vaatisi henkiä...
(Jatkuu...)