Anjun tarina
By: Chris Bachman, sivulta: https://www.fanfiction.net/s/4848319/1/Anju-s-Chapters
Suomentanut: Anjus_fan
Karinin tarina on jo kerrottu, mutta entäs Anjun sitten? Anjun tarina on vielä kertomatta. Mitä Anjun tarinassa tapahtuu? Mitkä ovat haasteet hänen elämässään tarinassa sen jälkeen, kun Karin lähti? Tämä fanfic pohjautuu siihen ajanjaksoon kun manga loppuu. Saattaa sisältää juonipaljastuksia (spoilereita).
Tämä tarina pohjautuu mangaan (Karin). Joten Anjun verimieltymys on yksinäisyys, ja Boogie-kun on yhä voimissaan (jei)
Kappale 1 - Yksinäisyys ja kunnianhimo (suomennos)
On kevät, vuosi 2007. Ja tämä on se päivä vuodesta, kun Anjun isoveli Ren pyyhkii Karinin muistot. Anju seisoo Usui Kentan katolla. Hän on seisonut siellä jo melko pitkän aikaa. Anjun omat lepakot lentävät hänen edessään estäen ketään näkemästä häntä seisomassa siellä. Anju on nyt viisitoista vuotta vanha. Normaalisti hormoneja olisi paljon tässä iässä. Mutta Anjulla ei ole, sillä hän on erityinen. Vampyyri ihmelapsi. Hän päätti aikoa seistä katolla vielä myöhään yöhön, sillä oli ensimmäinen vuosipäivä kun hänen siskollaan alkoi uusi elämä Usui Kentan ja hänen äitinsä kanssa. Ren lähtee pian sen jälkeen pyyhkimään Karinin muistot järjestyksessä, ja käsittelee sitten Bridgetin ja hänen poikansa. Hän (Anju) tunsi itsensä yksinäiseksi.
Kuinka ironista... Ajatella, että minun verimieltymykseni täytyy olla juuri yksinäisyys, Anju hymyili ajatuksisaan.
Hän oli ainoa naispuoleinen vamyyri, jolla ei vielä ollut kumppania (ja nätti myöskin) Hän on juuri täyttänyt vasta viisitoista, ja siltikin kaikki häntä paljon vanhemmat vampyyrit (usein 80 -vuotiaat ja jopa vanhemmat) pyysivät hänen kättään. Kukaan heistä ei sytyttänyt häntä, he kaikki olivat nimittäin aivan liian vanhoja hänelle. Hän haluaisi mieluummin jonkun omanikäisensä.
Boogie varmaankin sanoisi, ettei seksuaalisella vetovoimalla ole mitään tekemistä iän kanssa. Mutta joka kerta, kun joku vanhempi vampyyri ehdottelee Anjulle tapaamista jota hänen vanhempansa voisivat avitta, ei ole ihmekään, että he alkavat olla jo epätoivoisia. Heillä on paljon paineita sekä Anjun, että Renin suhteen. Bridget kun on ainut vampyyri, joka on ollut raskaana sataan vuoteen. Nyt heidän kaikkien katseet ovat Anjussa, ja hänen vanhempansa toivovat, että hän päättäisi kumppaninsa pian, sillä vampyyrien kanta on laskussa. Hän tietää, että tässä maailmassa ei ole yhtäkään hänen ikäistään vampyyria, ja että hän on koko maailman nuorin vampyyri. Hänestä on tullut suorastaan julkkis vampyyrien keskuudessa; Anju Maaka, viimeisenä syntynyt naispuolinen vampyyri maailmassa.
Hän seisoi yhä katolla, katsellen kaupunkia. Sitten hän siirti katseensa ylös, ja katsoi kuuta."Ehkä en ikinä löydä rakkautta, kuten Onnee-chan", hän mumisi itsekseen.
Hän huokaisi. Onii-chan and Onnee-chan löysivät jo rakkauden... Mutta milloin oikein on minun vuoroni? Tai ehken löydä rakkautta koskaan, ottaen huomioon että olen ainoa naispuoleinen vampyyri ja muut miespuoleiset vampyyrit ovat vain niin... vanhoja.
Hänen silmänsä katselivat kaupunkia, ja sen jokaikistä pienintäkin yksityiskohtaa. Ehkäpä hänen rakkautensakin olisi jossain täällä? Enkä haluaisi tuottaa pettymystä äidilleni, isälleni sekä muille vampyyreille rakastumalla ihmiseenkään. Ei sillä että välittäisin, että mitä muut vampyyrit minusta ajattelisivat.
Hän on oikeassa. Vampyyriyhteisö menisi pois tolaltaan, jos koko yhteisön viimeinen ja ainoa naispuoleinen vampyyri menisi rakastumaan ihmiseen.
***
Me aiomme lähteä Anjun kanssa länteen, Fukuokan luokse.
Teini-ikäinen poika juoksee kukkuloilla. Tumma, piikikäs tukka, koripallohousut ja hymy, joka on aina melkein kuin omahyväinen virnistys. Hänen nimensä on Katsu Takahashi.
Hitto, hän ajattelee itsekseen. Miksi tuo vanha mies kutsui minut luokseen niin yllättäen? Olin saanut päivälliseni hädintuskin edes loppuun syötyä.
Hän saapui isoisänsä asunnolle. Hän käveli ovelle ja koputti siihen, jolloin hänen setänsä tuli avaamaan sen.
"Mitä sinä oikein teet täällä?" Katsu kysyi häneltä.
"Minä ja sinun isoisäsi olemme tekemässä tutkimusta", hänen Setänsä vastasi.
Katsun isoisä ja setä olivat pakkomielteisiä yhden asian suhteen: pidemmän eliniän. Heillä ei ollut mitään muuta yhteistä; vaari tykkäsi Spritesta, Setä Coca-colasta, vaari lyhyistä söpöistä tytöistä, setä kookkaista kehittyneistä vauvoista. Hän ei voinut ikinä ymmärtää sitä asiaa, että Belgialainen suklaa olisi parasta.Uusin teoria pidemmän eliniän saavuttamiseksi on... (Arvaat sen varmaankin jo)vampyyrin veri. On nimittäin eräs teoria, että jos ihmiseen pistetään vampyyrin verta, niin hän saa joko pidemmän elämän tai kuolee. Tämän pystyy helposti testaamaan, ainoa ongelma on vain löytää vampyyri ensimmäisestä paikasta.
Katsu huokaisi. He eivät taida ikinä lopettaa tätä typerää ja mieletöntä etsintää.
Katsu asteli isoisänsä laboratorioon.
"Ah, Katsu, tuleppas tänne", vanha mies sanoi kuullessaan Katsun astuvan sisään.
"Mitä sinä sanot isoisästä?" Katsu kysyi suoraan. Hänen koripallojoukkueellaan olisi ottelu tunnin päästä, eikä hän halunnut tuhlata enään yhtään aikaansa.
"Minulla on tärkeä tehtävä sinulle, nuori mies", vanha mies vastasi ja hymyili.
Katsu tuijotti isäänsä yksinkertaisen näköisenä. Tuo hymy ei voi tietää mitään hyvää.
"Huomenna sinä menet Tokioon", Katsun isoisä jatkoi. "Siellä sinun pitää jäljittää vamyyri, jota kutsutaan nimellä 'Maaka'.
Jos hän vain tietäisi, että Maaka on sukunimi vampyyriperheelle, ei vain yksi yksittäinen vampyyri.
Katsu voihkaisi. Tiesin sen, minä niin tiesin sen.
"Miksi juuri minä? Miksei setä voisi tehdä sitä? Hän on vanhempi kuin minä, ja siten hänellä on paremmat mahdollisuudet onnistua siinä", Katsu yritti argumentoida.
"Siksi, sillä minä olen menossa naimisiin kahden viikon sisällä, minun täytyy pysyä morsiameni luona", Setä vastasi hymyillen häpeilevän näköisenä. "Myös sinun toinen setäsi on vampyyrinmetsästäjä. Sinun pitäisi oppia häneltä jotakin vampyyreista, okei? Sinä luultavasti löydät vampyyrin paljon nopeammin kuin mitä minä voisin.
"Etkö sinä voisi tehdä sitä häiden jälkeen?" Katsu ei todellakaan halunnut mennä Fukuokan luokse juuri nyt. Heistä oli tullut ystäviä himojen jälkeen, kun hänet oltiin hyväksytty koulun koripallojoukkueeseen. Hän oli jatkuvasti lähdössä kaupungista, eikä edes itse tienyt miksi.
"Pahoittelen, lapsukainen, mutta hunajakuu on tulossa."
Katsu murahti. Mikä kusipää.
Isoisä yskäisi kiinnittääkseen Katsun huomion.
"Kun sitten lopulta saavut Tokioon, me voimme lähettää sinulle lisää informaatiota sähköpostilla", hän selitti.
"Mitä, miksi vasta Tokiossa? Etkö voisi antaa sitä minulle vain nyt?" Katsu vastasi.
"En, sillä ohjeet ovat 50 sivua pitkät, eikä meillä ole tulostinta täällä. Tulosta ohjeet Internet Kahvilassa Tokiossa", hänen setänsä sanoi.
Katsu huokaisi. Koska hänen isänsä on kuollut, joutuu hänen isoisänsä huolehtimaan hänestä. Katsu ei väittänyt siksi vastaan. Mutta tämä tuska on perseestä.
"Voinko lähteä nyt?" Katsu kysyi hänen isoisältään.
"Hetki vielä"
Isoisä ojensi hänelle liput lentokoneeseen.
Katsu lähti sanomatta sanaakaan-
***
2 päivää myöhemmin Tokiossa
Kello on 10 illalla. Katsu lähti Motellista, jossa hän oli yöpynyt. Ilmeisesti hänen perheellään ei ollut varaa 5 tähden hotelliin huonepalvelulla. Hän päivitti kannettavan tietokoneensa lähellä Internet Kahvilaa. Hän luki 3 ensimmäistä sivua 50:sta sivusta pdf tiedostosta, jonka hänen setänsä oli lähettänyt hänelle. Ensiksi täytyy aloittaa katselemalla hylättyjä ja hämäriä sivustoja. Seuraavaksi pitää soittaa sivun 3 numeroon.
Minä soitan hänelle huomenna. Tämä piina on perseestä.
Katsu ei ollut koskaan ollut niin vihainen ja vittuuntunut kuin mitä nyt. Hänen joukkueensa hävisi 40/51, ja se tyttö jota hän niin kovin himoitsi valitsi jonkin toisen pojan. Hän ihmetteli, että miten näin paljon voi tapahtua yhdelle ihmiselle yhdessä päivässä. Hän käveli ympäriinsä kaupungissa ja katseli näkyisikö mitään mielenkiintoista. Hänen isoisänsä, joka on tehnyt paljon tutkimuksia vampyyrien parissa kertoi hänelle, että vampyyrit liikkuvat vain öisin. He harvoin näyttäytyivät päivänvalossa. Katsu päätteli, että nopein tapa päästä kotiin olisi löytää vampyyri. Vampyyrin löytääkseen hänen täytyisi pysyä hereillä koko yö kierrellen kaupungilla.
Hän alkoi katsella outoja, vanhoja ja hylättyjä nettisivuja.
Hän käveli siihen pisteeseen asti, että oli puoliunessa. Koita nyt ymmärtää Katsu, vampyyrit ilmestyvät vain öisin, joten sinun on parempi nukkua päivät ja syödä öisin. Hmph, kuinka hankalaa, hän ajatteli.
Noin keskiyönaikoihin hän löysi vanhan hylätyn kartanon kukkulan laelta. Talo oli musta ja näytti valmiilta purtavaksi. Kukkulan ympärillä oli joukko kuolleita puita.
"Tämä talo on aivan kuin vanhoista vampyyritarinoista", Katsu sanoi itsekseen virnistäen. Jos tämä hoituu helposti, niin hän voisi olla kotona jo viikon loppupolella.
Hän alkoi kävellä kukkulalla ympäriinsä, toivoen löytävänsä jonkun polun joka johtaisi talolle. Ei käy, hän taistelisi tiensä puiden läpi talolle vaikka mikä tulisi. Pallot pitäisi vain ensiksi katkaista, jotta hän voisi saavuttaa kartanon. Sen sijaan, että hän olisi löytänyt polun kartanolle, hän löysikin pienen kerrostalon, jonka katolla Anju istui. Katsu piiloutui vaistomaisesi puun taakse.
Mitä hitoa tuo tyttö oikein tekee katolla? Miten hän pääsi sinne?
Katsu jatkoi hänen tarkkailuaan. Hän oli todella kaunis. Kuunvalo loisti hänen hiuksistaan, ja Katsu pystyi nähdä miten pitkät, harmaat ja hopeat ne olivat. Hän oli pukeutunut mustaan mekkoon. Hän voisi olla kovan luokan cosplayaaja (roolipukeutuja)Hänen päänsä ympärillä lenteli lepakoita.
Katsu seisoi paikoillaan puun takana tarkkaillen häntä. Hitto, hän on todella söpö, vaikka en näekkään hänen kasvojaan näin kaukaa, sillä onhan välimatkaa semmoiset 100 metriä. Ehkä hän on 14 tai 15. Minun tyyppinen tyttö.
Katsu hymyili ajatuksissaan ja jatkoi hänen katseluaan. Kahdelta aamuyöllä hän oli jo nukuksissa. Puoli kolmelta yöllä Anju katosi aterialle ja Katsu käytti viimeisiä voimiaan tilatakseen itselleen taksin. Hän vaipui uneen taksissa, joka oli hankalaa kuljettajalle. Ja Katsu unohti lompakkonsa kartanolle.
