 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei taas kotikirjailija!
En voisi keksiä parempaa novellia Jouluaatoksi! :D Itseasiassa tästä novellista on vaikea keksiä paljoakaan kritisoitavaa.
Tarinasi on lämminhenkinen ja tunnelmallinen. Ainakin minut se sai miettimään sitä, kuinka samaan tapahtuma-aikaan ja paikkaan sijoittuvaa saagaa kerrotaan vuodesta toiseen ihmisten kannalta, mutta Sinun näkökulmasi oli terveen poikkeava! :D
Oikeastaan ainoat kritisoitavat asiat ovat seuraavat:
Huomasin, että dialogista puuttui kysymysmerkki kohdassa, jossa hiirelle todetaan "Mikset ole nytkin sitten talossa.". Toisaalta voihan kysymyksessä olla toteamuskin, tai jopa turhautunut puuskahdus, mutta siinä tapauksessa olisin toivonut, että olisit asian selventänyt esimerkiksi seuraavasti, "Mikset ole nytkin sitten talossa, toinen häristä tuhahti ärtyneesti ja heilautti päätään ulko-oven suuntaan.".
Tuo nyt oli kuitenkin pikkujuttu, eikä juuri haitannut kokonaisuutta.
Toinen kritiikin kohde, joka tuli mieleen, liittyy niinikään dialogiin. Minun oli todella vaikea hahmottaa kuka eläimistä milloinkin oli äänessä. Dialogisi etenee jouhevasti, luontevasti jopa, ja saat sillä luotua mielestäni juuri täydellisen tunnelman. Tähän peilattuna se, että ei tiedä kuka puhuu, ei haittaa lainkaan. Kuitenkin se syö mielestäni hieman luonnetta eri eläimiltä, jos niitä nyt on tarvetta edes erotella sen suuremmin, sillä kaikki tuntuivat kärsivän aivan yhtälailla (paitsi tietysti hiiri). Sivuutat mielestäni puhujat niin määrätietoisesti, että voisi kuvitella sinun tekevän sen tarkoituksella. Tarinan ytimeen asia ei vaikuta kuitenkaan lainkaan ja tärkeintä mielestäni tästä epätietoisuudesta huolimatta on se, että tunnelma ja ydinajatus säilyy!
Hiiri. Elikko, jonka leimaat "helpon elämän suurlähettilääksi" on juuri se eläin, joka haluaa tuoda helpotusta muidenkin eläinten elämään. Hyvä! Laittaa miettimään uudestaan kun seuraavan kerran virittelen hiirenloukkua! :D Onnistuit luomaan siimahäntäotuksesta sympaattisen ja empaattisen, jota kaikesta sen elämän helppoudesta huolimatta jopa aasi halusi auttaa!
Josef. "Perusäijä". Jebulis! Eläimiä tulee sisään, talikko kouraan ja elikot pihalle! Mahtavaa! Ja vaikka itse enkeli antaa eläinten käydä Vapahtajan luokse, pitää Josef hangon valmiina taisteluun, "...,kaiken varalta.". Tästä pidin!
Kerroit aluksi eläinten kurjista oloista ja päivän pelosta, ja kuin varkain vahvistat tuota alun ajatusta Josefin toimilla. Vaikka Josef onkin maailman kuuluisin isäpuoli ja Pyhimys, tuo kuvailemasi tapahtuma vielä lisää tunnelmaa novelliin!
No tämä palaute nyt ei ollut kovin kriittinen, mutta koska olet Jouluaattona tarinan laittanut, hyvän tarinan, niin menköön nyt näin Joulunhengessä lähinnä positiivisena! :D
Kiitos lämpimästä novellista!
