Review Detail

Moi Väinämö!

Pidän tyylistäsi! Miltei runollista ja hyvin pohdiskelevaa!

Hieman häiritsevänä pidän, ja olen asiasta vaihtanut kolmannenkin osapuolen kanssa ajatuksia, sitä että pohdintoja on vaikea yhdistää toisiinsa.
Toisin sanoen ajatuksen juoksusi on niin kiivasta, että keskivertolukijan on vaikea seurata tekstiä kokonaisuutena ja yhdistää mietteitä tarinan kulkuun.

Esimerkkinä ylläolevasta seuraava:
Sain kuvan, että päähenkilö katselee maisemaa ikkunasta, jonka jälkeen ajatukset lähtevät johdattamaan lukijaa "korkeammalle" - tasolle. Sen jälkeen kirjoitat "Istun takaisin jalopuisen työpöytäni ääreen,...". En huomannut, että päähenkilö olisi istunut ensimmäistäkään kertaa.

Se, mitä yritän sanoa on se, että kenties ajatuksen juoksu pitäisi jotenkin selkeämmin yhdistää tarinan kulkuun. Koetan antaa esimerkin, sillä en osaa kirjoittaa, kuten sinä. "Vilkaisen vielä nopeasti ikkunasta ja istuudun kirjoituspöydän ääreen. Kuin tarkoituksella, katseeni osuu ...(johonkin, joka liittyy päähhenkilön historiaan)... Huokaisen ja tyrkkään sitä sormellani." ja tästä jatkuisi tarinasi kohdasta "Tapanani ei ole yleensä ollut kiertää...".

Toivottavasti ylläolevasta saa jotain ymmärrettävää kokoon. Pähkinänkuoressa muotoiltuna sama: Sido taidokkaasti luodut ajatelmat tehokkaammin miljööseen, ja vie tarinaa eteenpäin muutenkin, kuin pohdintoina. Nyt kirjoitus tuntuu lähtevän hitaasti käyntiin, sillä ajatuksen juoksua on paljon ilman tarinan etenemistä juuri lainkaan.

Kaikkineen täytyy sanoa, että osaat todella kirjoittaa. Se, miten pidät synkät pohdiskelut järkevänä ajatuksen virtanan ilman, että se tuntuu toistolta tai kliseeltä, teki minuun vaikutuksen!

Hyvä!