 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Heippa Franz Yilmaz!
Todella tunnelmallinen novelli! Hyvä miljää, ja hyvä synkkyys!
Edelleen pistää silmään tuo 3 tuntia. Miksi ei kolme tuntia? :D
Kerrot kuinka henkilö palaa Pariisiin alle kuukauden päästä. Mielestäni olisi hieman kaunokirjallisempaa kirjoittaa että pian tai lähiaikoina, kenties lähiviikkoina. Eli tarkoitan sitä, että kenties tarkalla ajalla ei ole niin merkitystä, vaan kirjoituksessa on "taiteellista holkkumaa" :D
Haha! Älä sotke minua tähän turhuuteen! :D Minä nautin lukiessani, ja kun nautin elämästä, ei se ole hukkaan heitettyä! Sitä paitsi opin koko ajan, ja koetan myös kannustaa Sinua, ja se jos mikä on hyödyllistä ajankäyttöä! :D
Mieti miten sanot asian. En tee katsekontaktia vs. en ota katsekontaktia. Vältä kankeita verbejä.
Ketä menee vs kuka menee...
Keskity :D
Kirjoitat: "Hetken päästä, baarimikko viimeistelee hänen juoman ja antaa sen hänelle.".
Ajatukseni: "Hetken päästä baarimikko ojentaa naiselle juoman.".
Eli tuostahan on kyse? Baarimikko antaa naiselle juoman, sillä on selvää että se on viimeistelty, ja valmis.
Jos käytät monikko muotoa, käytä kaikissa sanoisas. Katseemme kohtaa on oikeasti katseemme kohtaavat.
Paikoin tekstisi vaikuttaa todella huolimattomasti kirjoitetulta.
"Hän polttaa menttolia savukkeita, itse en kestä niitä. Polta itse kevyeitä savukkeita, mutta ei sillä ole väliä.".
"Hän polttaa mentol-savukkeita, itse en kestä niitä. Poltan itse kevytsavukkeita, mutta eipä sillä ole väliä.".
Tuo keskustelu tupakoinnin yhteydessä oli mahtava! Hyvä tunnelma, todella vaikuttavaa ajatuksen juoksua sekä mainio dialogi!!! Todella hyvä mieli tuli! Mahtavaaaaaa!!! :D
Samaan huolellisuusteemaan, "...hieman sateiseen betoni maahaan...", "...hieman kostealle betonille...".
Isoin puute mielestäni on huolellisuus, ja tietty paikoittainen kankeus virkkeissä. Kuitenkin tekstiä on helppo lukea, eikä mitään valtaisia lapsuksia ole.
Pidän luomastasi ympäristöstä, ja tietyistä tilanteista!
Hyvää työtä! Kiitos!
