 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
voisitko testata, etä kirjoitat tämän koko homman uudestaan niin, että se on vain dialogia? ei yhtään tajunanvirtaa?
mieti voisko tän koko homman esittää kohtauksena. jos se olisi kohtaus, ketkä olisi henkilöt. eli esim teatterin lavalla jos olisi kolme henkilöä jotka puhuisi keskenään.
yleensä on hyvä idea esittään tarinaa dialogin muodossa. pään sisäistä ajatusvirtaa on väsyttävää lukea. perussääntö on , näytä, älä kerro!
useissa kohti voisi jakaa tekstiä lyhyempiin virkkeisiin.
kirjan tms tekstin ekalla kolmella sivulla pitäisi luoda ristiriita, jota lukija alkaa ihmetellä. esim. sofi oksasen kirjassa, mummo istuu mökissä ja ei mene auttamaan maassa makaavaa tyttöä. lukija alkaa ihmetellä, miksei se mummo mene auttamaan. lukija koukuttuu ja haluaa lukea lisää.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Minä kirjoitan vain näin, en kuten Sofi Oksanen tai sinä tai moni muu. Luonnollisella, normaalilla tajunnanvirralla, en rakentele keinotekoisesti ja kertojanääneeni kuuluu pitkät lauseet.
Luulen että minun sukupolvelleni on luontevaa lukea tekstiä joka kertoo tarinaa, johdonmukaisesti ja ilman kikkailuja.