Ankeaa, ankeaa - "lopeta jo ihmeessä juominen", tekisi mieleni sanoa kirjoittaja-minälle. Mutta tuollaisia kapakoita on ja tuollaisia tilanteita ja tunnelmia. Kerronta on sujuvaa, juoni ja kirjoitustyyli sopusoinnussa. Kielioppiin ja muihin muotoseikkoihin on vaikea ottaa kantaa, enhän hallitse niitä (kuulemma) hyvin itsekään. Mutta otsikon toistuminen kuin ensimmäisenä, kaksisanaisena ja pisteettömänä kappaleena hämää: tarkoitus vai vahinko?
Niin, ja miten päähenkilömme synkeä päivä tästä etenee?