Tarinasta jotenkin puuttuu päähenkilön omat tunteet. Ja tarina etenee hieman epäloogisesti useammassakin kohtaa. Vaikka pisteet annankin rankan aiheen esiin nostamisesta, niin se on toteutettu liian tunteettomasti. Päähenkilö kohtalaisen tunteettomasti ja kylmästi toteaa tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, vaikka todellisuudessa se on oman ihmisyyden särkevä kokemus. Sen takia kovin suuri empatia tuon vääryyden suorittanutta poikaa kohtaa tuntuu epärealistiselta. Etenkin se, että uhri ottaisi oman raiskaajansa syliin ja lohduttaisi. Tarinassa myös toistuu sana nailonhaalari turhan monta kertaa. Riittää, että viitataan pelkällä haalari- sanalla, kun alussa on kerrottu päähenkilön pitävän sitä aina päällään.