 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Tarinassa on ihan kiva idea, mutta toteutus tökkii.
Teksti on luettelomainen. Ja myös itseäni häiritsee Suomen historian tuntemuksen puute, kun heti tarinan alussa painotetaan, että tarina sijoittuu 1900-luvun alkuun. Maailmansota jää täysin mainitsematta ja muitakin epäloogisuuksia on siihen aikauteen nähden. Samoin lopussa on hieman erikoista, että päähenkilö kokee elämänsä täydelliseksi, vaikka oma mies on kuollut ja itse on halvaantunut. Nämä asiat voi kuitenkin antaa anteeksi, jos kyseessä on nuori kirjoittaja. Hyvää tekstissä on se, että siinä on hyvin vähän kielioppivirheitä. Eli siltä osin on kirjoittaminen hyvin hallussa. Kun kokemusta tulee lisää, tekstin sisältökin muuttuu syväluotaavammaksi.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Kyllä tarinan lopussa päähenkilö koki elämän onnelliseksi ja täydelliseksi juuri ennen miehensä kuolemaa ja häiden peruuntumista. Ei tietenkään enää tulipalon ja menetyksien jälkeen. Ehkä se ei tullut tarpeeksi hyvin esille?
Tarinahan loppui siihen, kun Sini miettii, että "miten vielä elämäni tästä jatkuu?" Tarinalle on tulossa jatkoa jossain vaiheessa, toki edelleen luettelomaisesti, silä päähenkilö kertoo elämästään, kuten tässä ensimmäisessä osassakin.