Kiitos arvosteluista! Olen näköjään tavoittanut juuri sen, mitä lähdin kirjoittaessani hakemaan, eli halusin kirjoittaa yksinkertaisesta peräkammarin pojasta tarinan, joka itse asiassa perustuu todelliseen esikuvaan. Nuorena kaupassa kesätöissä ollessani juttelin lähes päivittäin siniseen haalariin pukeutuneen, ontuvan keski-ikäisen miehen kanssa. Hän lähti kotoaan bussilla joka päivä kierrokselle kaupungille katsomaan ihmisiä ja kulutti yksinäistä päiväänsä torikahvilla. Tarina on kirjoitettu tahallisesti yksinkertaisesti, jotta myös tekstuaaliset tyylikeinot tukevat novellin sanomaa. Kake tekee omalla tavallaan surutyötä hoitamalla tavalliset lauantaiaskareensa ja kokemalla samalla olevansa tärkeä. Itse en pidä novelleista, joissa kaikki selitetään auki. Novellin nimen merkitys voi hyvin paljastua vasta lopussa; sehän on myös yksi kerronnan keino. Viisi tähteä eivät ole itsekehua.;) Laitoin ne siksi, että ilman tähtiä tätä selostusta ei saisi julkaistua, ja täysi rivi näyttää niin kivalta!