No huhhuh..kylläpä on tunteitten ja varsinkin maisemien kielellistä maalailua.
Sanoisin että omasta mielestäni jopa 60 % liikaa. Itse tarina ja Elina hukkuvat jonnekkin lumisien ja pölyisien teiden, tuikkivien tähtien ja jäiden ym alle.
Tykkäät kuvailla noita maisemia kyllä reippaasti, ja teetkin sen kyllä ihan
mukiinmenevästi, mutta liika on liikaa. sori.
2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Järjestys
|
2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
En pidä nykykirjallisuudesta, olen ehdottomasti enemmän klassikoiden ystävä. Syy tähän on se, että minusta tekstin kuuluu maalata kuvia, ei ainoastaan kertoa niistä. Nykykirjallisuus on usein pelkkä pintaraapaisu, helppolukuista ja onttoa. Kokonaisen romaanin saa luettua yhdessä illassa, mutta kovin kauan en muista lukemaani. Klassikoihin paneutuu väkisin, ne todella maalaavat ja näkevät vaivaa, eivät lähde oikomaan mutkia kuten nykykirjallisuudessa usein tehdään. Todennäköisesti olen oppinut arvostamaan kuvailevaa tekstiä juuri klassikoiden kautta, mutta kaikki muut tuttavapiiristäni (äitiäni ja veljeäni lukuunottamatta), pitävät klassikoita liian raskaina ja hidastempoisina, joten tämä selkeästikin on makukysymys, eikä siitä voi väitellä (tai voi jos haluaa, mutta miksi edes pitäisi). Ymmärrän siis hyvin, miksi et pidä tekstistäni. Todennäköisesti suurinosa on samaa mieltä kanssasi. Vaatihan tuollaisen lukeminen viitseliäisyyttä, eikä se muutenkaan kaikkiin vetoa.