Review Detail

Mielenkiintoinen, taitotasoltaan korkealaatuinen teksti, jossa ei tarvitse puuttua perustekniikkaan, vaan voi jo siirtyä pohtimaan vähän korkealentoisempiakin ratkaisuja, kertojan laatua ja tyyliä.

Mielestäni Jästipää antoi sinulle todella hyvän palautteen. Olen Jästipään kanssa samaa mieltä nimestä, yleensä ei kannata käyttää vierasperäisiä sanoja otsikoissa, kirjojen nimissä eikä juuri teksteissäkään. Tästä on tietysti poikkeuksia kuten kaikesta, kokeellisissa teksteissä nimienkin avulla voidaan tavoitella hämärämpiä alueita kuin realistisemmissa teksteissä - silloin on kuitenkin osattava tehdä se myös muulla tavoin sirottelemalla tekstiin sivistyssanoja tai itse keksittyjä sanoja eli lukijan odotukset nousevat erittäin korkealle.

Tähän liittyykin mielestäni tekstisi isoin ongelma:yhteensopimattomuus. Minun mielestäni teksti ei ole ilmaisussaan johdonmukainen, kahden tekstiperinteen yhdistäminen ei ainakaan tässä tekstissäsi toimi. Mustan valuminen on periaatteessa hyvä idea, mutta se ei sovi yhteen muun tekstin kanssa. Jos arkipäivään valuu vieras elementti, lukijan mielikuvitusta tulisi stimuloida huolellisemmin. Tällaisenaan toistoa tulee liikaa niin että ideasta tulee mekaaninen. Tapahtumien realistisen kerrontaperinteen mukainen huolekas raportointi voimistaa vaikutelmaa tehdystä, keksitystä - villiys, surrealistinen perspektiivi puuttuu.

Kaksi miestä ja nainen on temaattinen kärki, johon lukijan huomio kiinnittyy, toimistopalaveri, melko yhdentekevän tuntuinen dialogi ja tapahtumaketju saavat huomion, joka ilmeisesti kuuluisi mustalle? Eikö tarkoituksesi ole kuvata mustaa eikä näitä kahta heppua, jotka voisivat olla ketä tahansa? Jos olen oletuksineni oikeassa, niin teksti paranisi huimasti jo sillä, että poistaisit sanoi X, totesi Y, virnisti K -tyyppisen rautalankarealismin ja luottaisit siihen, että lukija kyllä tajuaa kuka on äänessä. Jos haluat kuvata kotakin akromaattista, niin sinun täytyy karsia tyylistäsi rautalankarealismi ja uskaltaa hypätä runouden puolelle.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että olet halunnut kuvata realistista asetelmaa päättyvästä parisuhteesta, jossa musta on vain mausteena. Sen varmasti osaisitkin tehdä, silloin mustaa ei tarvitse kovin monella lauseella kuvata tai sen voi poistaa, sillä tällaisenaan siinä ei ole riittävästi temaattista sisältöä tai potkua. Kirjoittajan työssä tyylin ja kertomisen ominaislaadun löytäminen on yleensä se viimeinen silaus. Sitä voi pohtia tietoisesti, mutta ei toisen puolesta.