 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kiinnostava tarinan alku. Kuljetat hyvin juonta ja salaperäisen sinän paljastumista odottaa. Onko hän päähenkilön toinen minä? Niin itse päättelin, että päähenkilö käy keskustelua itsenstä kanssa. Kiinnostava alkuasetelma tarinalle, antaa paljon mahdollisuuksia. Tekstistä tulee mieleen 90-luvun ruotsalaisdekkarit, joissa vanha nainen usein saa pääroolin rikoksen tekemisessä tai selvittämisessä.
Sinulla on hyviä ja luontevia kielikuvia sopivasti tekstiin sijoitettuina. Loppu on myös todella hyvä. Vain pientä hiomista kieliopin puolella, josta jo muut mainitsivatkin, mutta ei mitään vakavaa (sana "paljoa" po. kovin paljon tai paljon). Alussa mainittu otsan "paistaminen" ei oikein sopinut kielikorvaani, se varmaankin kannattaisi vaihtaa.
Tarinan jatkoa ajatellen olisi kiinnostavaa, jos pystyisit irtautumaan vanhuuden kliseisestä kuvauksesta (vaivoja, muistoja jne.) ja piirtämään henkilöstä monitahoisen kuvan niin että muiden henkilöiden silmissä hän on höpsö vanhus, mutta lukija tietää, että hän on aivan oma persoonansa niin kuin kaikki ns. vanhukset. Tämä asetelma toimii hyvin dekkarissa ja miksei muissakin teksteissä.
