 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Muistan, että aiemmissakin teksteissäsi olet pyrkinyt vanhahtavaan ilmaisuun. Nyt jäljittelet klassikkoa, kirjojen kirjaa, mihin sisältyy suuria riskejä, jotka valitettavasti realisoituvat. Kertomuksessa on kyllä myös eloa, jotkut lauseet ovat mielenkiintoisempia kuin aiemmissa teksteissä, mutta teknisen toteutuksen tasolla tässä on paljon tekemistä.
Kuten Hiileri mainitsee, tapahtumia on vaikea seurata henkilömäärän ja osin viitteellisesti kuvattujen tapahtumien vuoksi. Jouduin lukemaan tarinan kolmesti ennen kuin hahmotin henkilöiden väliset suhteet ja tapahtumat. Novelli on kerrontamuotona yleensä keskittynyt, vähäeleinen ja näennäisen helppolukuinen, kun taas tämä tarina tuo mieleen historiallisen seikkailuromaanin, jossa on paljon yksityiskohtia ja henkilöitä. Henkilöitä ja tapahtumia ei ole taustoitettu, joten lukijana en hahmota miksi olet valinnut kuvattavaksesi tällaiset henkilöt ja tapahtumat. Heille tapahtuu samanlaisia asioita kuin Raamatun henkilöille, joten tulee helposti mieleen, että lukijana lukisi tämän tarinan mieluummin alkuperäisestä lähteestä. Toisin sanoen, kun hahmona on Jeesus ja kirjakääröt, lukijana odottaisi lukevansa jotakin uutta eikä sellaista, jonka on lukenut muualta jo vaikka kuinka monta kertaa.
Jeesus ja Raamatun tapahtumat ovat erittäin suosittuja kaunokirjallisuuden hahmoja. Useimmiten kirjailijat ovat pyrkineet tuomaan tapahtumiin jonkun uuden tulkintakulman siirtämällä tapahtumat nykymaailmaan tai nostamalla esille jonkun sellaisen Raamatun henkilön, josta Raamatusta kerrotaan toisella tavalla tai vähemmän. Hyvin harvoin kannattaa valita kirjallisuuden tyylilajiksi Raamattua muistuttava kerrontatapa, koska se on raskaslukuinen, mausteeksi se sopii ihan hyvin. Tässä tyylilaji ei toimi, mutta sekin vielä ehkä menisi, jos henkilöiden, nimien ja tapahtumien määrää rajoitettaisiin. Tai sitten koko tarina olisi kerrottava pienoisromaanin mitassa. Novellia en tässä näe miltään kulmalta katsottuna.
En ole kovin perehtynyt Raamattuun, mutta sekin on yksi riskeistä, mikä kohtaa kaikkia historiallisen romaanien kirjoittajia: lukija kiinnittää huomioita tosiasioiden oikeellisuuteen. Suolakaivoksista tiedän sen verran, että sinne ei olisi voinut kukaan hiipiä huomaamatta, koska suola oli vartioitua arvotavaraa ja orjat hoitivat työn. Kaivos ei voi olla samanaikaisesti suolajärvi, järvestä suola erotetaan haihduttamalla. Kirjakääröillä ei ole puisia kansia, veroja tuskin kerättiin suoraan veneestä eikä Jeesuksen asuinseuduilla käytetty roomalaisten rahayksikköä. Tällaisia kysymyksiä heräsi pitkin tekstiä, mitkä heikentävät halua lukea tekstiä. Jos kirjoittaa historiallista romaania tai novellia, niin yksityiskohdat pitää tarkistaa niin ettei niihin jää kohtia, joita lukija jää ihmettelemään.
Kaikesta huolimatta pidin tästä tekstistä enemmän kuin edellisistä teksteistä, koska lauseesi on tässä paljon mielenkiintoisempi. Ehkä voisit keskittyä vain yhden henkilön tarinaan, jos haluat kirjottaa tästä novellin. Aloita novelli miettimällä yksi lause, jota novelli kuvaa. Nyt jäi vaikutelma tekstistä, johon oli kirjoitettu kaikki, mitä sillä hetkellä tuli mieleen, oli murhaa, kirjakääröä ja uskonnollista kriisiä. Siinä olisi aiherykelmä 600-sivuiseen historialliseen romaaniin, ei novelliin.
