Review Detail

Täältäkin puolelta siis löytyy yksi tarinasi (luin runosi). On aina mielenkiintoista nähdä kirjoittajalta useampia tekstejä.

Teksti vaikuttaa kerralla muistiin merkityltä, mikä aina on pettymys lukijalle. Jo ensimmäisessä lauseessa on kielioppivirhe (taakse po. taaksesi) ja kielioppi- ja pilkkuvirheitä on lyhyeksi tekstiksi aivan liikaa. Lauseisiinkin on jäänyt tarpeetonta kömpelyyttä: jos olisin lukenut tämän tekstin ensimmäisenä, en olisi ryhtynyt lukemaan enää muuta. Runojesi perusteella kuitenkin tiedän, että osaat tuottaa laadullisesti parempaa tekstiä.

Sisällön puolesta tässä on mielestäni samaa ongelmallisuutta kuin Myrkkyruusussa eli metaforat eivät ole loppuun asti ajateltuja. Puu, joka lentää kimaltavana kuutamoon? Puu haluaa peittää itsensä kimaltavalla viitalla? Kylmä (?) kuu, joka varastaa valonsa auringolta? Valitettavasti tuollaiset metaforat tuntuvat sekavilta ja teatraalisen tyhjiltä ja sekoittavat vain turhaan tarinan kulkua.

Kun kyse on ihmissuhteista, niin isojen metaforien käyttämistä kannattaa miettiä tarkkaan. Jos päähenkilö/minäkertoja on aurinko tai maa, niin niin muut henkilöt ovat aika mitättömiä tekijöitä hänen rinnallaan, sillä puuta ei olisi olemassa ilman maaperää tai aurinkoa. Tällainen ajatus ihmissuhteesta, varsinkin, kun minäkertoja on jalomielisesti antanut puun loistaa ja kasvaa korkeuksiin siis kertoo tarinan ihmissuhteesta, jonka jätetty osapuoli katsoo olevansa toisen luoja tai omistaja olemalla, "kaikki" se, "mistä olit kasvanut ja mistä olit muodostunut". Äitimaa tai Isä Aurinkoinen eivät siis välttämättä ole kovin onnistuneita ihmistä kuvaavia metaforia, ellei niillä sitten käytetä jotenkin ironisesti. Joka tapauksessa olisi tiedostettava käyttämänsä metaforan sisältö, metaforat eivät ole vain koristeita.