Review Detail

Hei Mika,

Tekstinpätkäsi on kuin television poliisisarjan ensimmäinen kohtaus auki kirjoitettuna. Lukija pääsee selkeään tarinaan hyvin mukaan, mutta mietin, kerrotaanko tässä kuitenkin kaikki jo alussa, eikö kannattaisi odottaa tulevia lukuja? Päähenkilön mielenliikkeiden tarkka kuvaus kannattaa usein tehdä säästeliäästi, et nytkään paljasta mitä on tapahtunut, mutta miehen ajatuksista kerrot aika paljon, mm. sen, että hän tuntee syyllisyyttä, mikä ei kenties kannattaisi tarinan jatkoa ajatellen.

Tarinasi on hyvä alku, kannattaakin ensin kirjoittaa miettimättä kaikki ylös ja sitten editoida. Tekstissäsi löytyy petraamista kieliopin puolelta, esimerkiksi otsikko koiran haukunta kirjoitetaan erikseen (niin kuin naisen naurukin). Erikseen kirjoitettuja yhdyssanoja löytyy, lehdenjakoreissu, harmaankiiltävä, sikiöasento. Verbien virheellisiä muotoja löytyy myös muutamia, saattaa tuntua sinusta pieneltä asialta, mutta lukijan korvaan ne karahtavat, joten teksti kannattaa viimeistellä hyvin.

Tekstissäsi on hyvää juonen kuljetus, selkeys ja etenevyys, mutta tyylikeinojen puolella mielestäni löytyy myös petrattavaa. Käytät osapuilleen sadan vuoden takaa olevaa tyylikeinoa, joka on jostain syystä harrastajien suosiossa. Tarkoitan tyyliä, jossa substantiivia toistetaan seuraavassa lauseessa. "Teoista, joista hän tiesi maksavansa. Teoista, joita hän ei kunnolla muista." Tämä jankkaava tyyli kannattaisi mielestäni ehdottomasti jättää pois. Tekstissä on myös raamatullisen vanhahtavia ja kliseisiä sanoja ja sanontoja, vaikeroiminen, vaippa, silmissä palava pelko, pelastus teoista, löydät ne varmasti itsekin. Samaan vanhahtavaan sarjaan kuuluu se, kun nimität äkkiä päähenkilöä "mieheksemme"? Siinä kohtaa lähes hämmästyin. Mieti voisitko luopua tuollaisesta vanhahtavasta tyylistä, sillä se vieraannuttaa lukijaa. Kannattaa lukea paljon kirjallisuutta, se auttaa sekä kielioppiasioissa että siinä, että oppii tunnistamaan kliseisen ilmaisun.

Kiitos tekstistä.