Review Detail

Pidin tekstin toteavasta ja rauhallisesta kerrontatyylistä sekä alun pohdintaosuudesta, se oli oikein onnistunutta. Myös tarinan vähittäinen avaaminen lukijalle oli toimivaa ja hyvin kirjoitettu. Muutamia onnistuneita kielikuvia löytyi myös, esim. kupin pohjalla tyynenä makaava kahvi.

Ongelmallista on mielestäni se, henkilöt jäävät pinnallisiksi, koska heistä ei kerrota mitään kovin persoonallista. Jos persumies on paha ja kissojen ystävä hyvä, niin lukijalle ei jää kovin paljon samaistumispintaa heidän tarinaansa - jotakin yksilöivämpää pitäisi olla, jotta mielenkiinto heräisi ja lukija voisi ottaa päähenkilön näkökulman omakseen ja kiinnostua avioliiton tarinasta. Erilaiset poliittiset näkemykset olivat 70-luvun proosessa yleisiä aiheita, mutta pääpaino oli kuitenkin ihmissuhteissa - vaikka nuorten kirjoissa hyviksillä olikin pitkä tukka, parta ja oikeat mielipiteet. Tässä kuitenkin kuvataan jo aikuisten ihmisten maailmaa, avioliiton tarinaa. Kuvattujen asioiden pitäisi olla todella hyvin valittuja, jotta koko avioliiton tarina/juju voisi paljastua näin lyhyessä tekstissä.

Osittain ongelma saattaa piillä selittelevissä lauseissa, joita mielestäni kannattaa karsia. "Peilikuvani jähmettyneen hymyni päälle...." tai "Leikittelen ajatuksella itkijänaisten yltäni riisumisessa..." ovat hyvin vaikeatajuisia ja mutkikkaita lauseita, jälkimmäistä lausetta en edes ymmärrä. Pyri pitämään lauseet yksinkertaisempina ja kuvailevampina.

Kiitos tekstistä.