Review Detail

Tarina kertoo lapsuuden huolettomuudesta? Tai kannibaalien perheestä, jonka eväsrasiassa onkin paikallinen houbou?

Olen hiukan kyyninen ihminen, ja tässä oli hiukan sitä makeilua, josta en henkilökohtaisesti pidä. Sellaista, jota lukiessa naama venyy irvistykseen. Oli sitten täällä tai bestsellerissä. Kirjoitus itsessään oli pääosin sujuvaa, nou problemo. Mukaan vaan lorahti ehkä hieman liikaa Stepfordin tunnelmaa. Liian täydellistä ja liian mukavaa ---> jollain selittämättömällä tavalla liian etäistä. Voisiko lapsi esim. välillä kaatua, itkeä ja saada lohdutusta.

Aloituslauseesta:

"Sedimentin kauniin siniseksi värjäämä järvi aukeni yhtäkkiä heidän eteensä, kun tie nousi viimeisen kukkulan päälle ja alkoi laskeutua kohti järven rantaa."

Itse en aloittaisi sanamuodolla, jota voi erehtyä luulemaan genetiiviksi.
Aloittaisin vain esim. "Heidän eteensä aukeni sedimentin värjäämä sininen järvi."

"Etupenkeillä naurettiin yhteen ääneen."

Leffoissa on joskus väkinäisiä "loppunauru" kohtauksia, jotka tulevat helposti mieleen, jos lopussa kaikki päättyy nauruun ja/tai alleviivaavan hauskaan vitsiin.

"sammutettua auton moottorin"

Jättäisin sanan "auto" pois, koska asianyhteys riittää.

Tässä tarinassa ei ollut mitään konfliktia tai jännitettä, pelkkä kuvaus mukavasta päivästä. Jos tarkoitus oli kuvata huolettomuutta, niin se kaipaisi vielä ehkä syvyyttä, voidakseen kannatella tarinaa.

Pilkkusäännöt: sana "ja" (että, kun, koska, jos yms) kuuluu pilkuttaa ellei ole yhteistä lauseenjäsentä, verbin kohdetta tai rinnakkaisia sivulauseita.Tästä jaksan aina sanoa, kun eräs pitkälle yli parikymppinen tuttu ei tiennyt, että "ja" sanaa pitää pilkuttaa. En tiedä, mitä siellä kouluissa nykyään opetetaan.

Eli plussaa sujuva teksti, muuta en oikein osaa sanoa, kun tämä oli niin kaukana omasta mukavuusalueesta.