 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Loviisa V!
Erikoinen ja surullinen tarina. Kirjoitat hyvin, ja kehottaisin satsaamaan vielä uudelleen lukuun, jotta pikku lapsukset saat korjattua.
Alkuun liittyen. Aloitat kuvailemalla paikkaa, kotia jne. Mielestäni kaikki tarinat pitäisi aloittaa niin, että lukijan mielenkiinto herää heti. Esimerkiksi:
"En olisi ikinä arvannut, että se kesä tulisi olemaan viimeinen ystäväni Cecilian kanssa.".
Eli heti alkuun jotain, joka herättää lukijan mielenkiinnon.
Tällaisissa lyhyissä tarinoissa ei tarvitse kuvailla niin paljoa. Esimerkiksi tuo kappale, jossa päähenkilö on perinyt isänsä ja blaablaa. Kaikkea ei tarvitse kuvailla ja sanoa. Annan lukijan luoda mielikuvia.
Vältä toistoa. "...iskeytyessäni... ...iskeytyy..." Nuo ovat samassa virkkeessä.
Käytä synonyymejä tai kirjoita toisin. Kaatuessani maahan iskeytyy...
Juonellisesti, ja tuohon alkuun liittyen, olisi voinut olla myös jotain ecilian sairaudesta. Kuolema tuli äkkiä.
Hyvin fiilistelet surulla kuoleman jälkeen. Ehkä ennen kuolemaa olisi voinut olla ulkonäön kuvailun sijaan pelkoa ja sairauden kertomista. Tässä tarinassa ei ollut mitään väliä oliko hiukset tummat ja suorat vai jotain muuta.
Kiitos!
