Moikka VenniPaju!
Täytyy sanoa, että todella hyvin kirjoitettu! :D Nautin lukea tätä!
Poimin vain kaksi kielellistä juttua, jotka molemmat liittyvät samaan. Mitä oikein haluat sanoa. Eli ikään kuin vaillinaisia ja kiireessä unohdettuja tai suunniteltuja juttuja.
"Vaille kaksi, kun Meeri oli järjestelemässä papereita vuoronvaihtoraportille, tuli Tiina ilmoittamaan,...".
Mikä "Vaille kaksi.."? Kenties vähän vaille kaksi, viittä vaille kaksi tai ennen kahta.
"Äidin kuolema periytti Eeron Jaanalle. Enää hän kantoi vastuuta. Edellisenä iltana...".
Mikäs kumma on tämä: "Enää hän kantoi vastuuta."? Eikös esimerkiksi enää painoi vastuu?
Eli hieman tuollaisia hosuttuja juttuja.
Paikoin dialogissa oli hankala pysyä kärryillä, sillä et kuvaile dialogia tai keskustelijoiden toimia kovinkaan aktiivisesti.
Tarina oli hyvä. Se ei kuitenkaan mielestäni ollut perusjuonenkaavan mukainen. Kerrot ihmisten elämästä, ja kuitenkin sellaiset juonelliset uskon nousut ja lannistuiset sekä voimakkaat konfliktit puuttuvat. Koetan siis sanoa, että kerrot tarinan tasapaksusti ja kuitenkin todella selkeästi ja tunteita herättäen. Kertaakaan minulle ei tullut ajatusta, että mitenkähän tämä päättyy, tai että olisin pelännut Jaanalle käyvän jotain. Kirjoitus on siis tasaista kuvailua, josta puuttuu nouseva ja laskeva jännitys, käännekohta ja voimakas loppuratkaisu.
Yhtä kaikki. Todella synkkä, ahdistava ja hyvin kirjoitettu tarina!
Kiitos!