 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka shutdown!
Hyvä narkkaritarina! :D Jonkin verran jäin kaipaamaa sitä, että olisi vielä tullut yksi aamu ja lukijalle olisi selvinnyt mitä oikein lopulta tapahtui Mialle ja muille. Tuo hallusinointikuvaus oli onnistunut ja todentuntuinen!
Vältä puhekielen ilmauksia, kuten meinata, kaunokirjallisessa tekstissä. Vältä myös caps lockin käyttöä, eli mitään ei tarvitse kirjoittaa isoilla kirjaimilla. Huonoa äidinkieltä ja näyttää pahalta :D
Vältä kankeuksia. Lue kirjoittamasi vielä itsellesi, mielellään ääneen, jotta huomaat mahdolliset outoudet.
"Mikael sanoo iloisesti samalla tunkeutuen asuntooni sisälle.".
Ajatukseni:
"Mikael hymyilee ja tunkeutuu asuntooni.".
Vältä myös turhan kirjoittamista. Voiko asuntoosi tunkeutua ulos? Myös lauseenvastikkeen käyttö lauseessa, joka vaatisi kun - konjunktion, lisää kankeutta. Pari vaihtoehtoa, joista toinen lauseenvastikkeella ja toinen ilman.
"Mikael sanoo iloisesti tunkeutuen asuntooni.".
Tai
"Mikael sanoo iloisesti samalla, kun tunkeutuu asuntooni.".
Tuossa sai aikaisemmin käsityksen, että nuo "muutkin" ovat tuttuja jo ennestään, ja nyt esittelet heidät. Se tuntui omituiselta.
"kolmekymmentä minuuttia on kulunut ja alan tuntea erilaista oloa.".
Ajatukseni:
"Kolmekymmentä minuuttia on kulunut, ja jotain alkaa tuntua.".
Tai
"Kolmekymmentä minuuttia on kulunut, ja tunnen oloni muuttuvan.".
Tai
"Kolmekymmentä minuuttia on kulunut, ja tunnen jotain.".
Eli tuollaiset alan tuntea, lähden kävelemään jne ovat mielestäni huonoja ja liioitellun pitkitettyjä ilmauksia. Tunne ja kävelen riittävät. Lisäksi silloin, jos rinnasteisissa päälauseissa ei ole yhteistä jäsentä, tulee ja - konjunktion eteen pilkku.
Jos oikein saivartelee, niin tästä olisi voinut jättää paljon pois, ja aloittaa vasta sivukujalta, jonne Mikael ja Mia olivat fordilla ajelleet. Tuo alku tuntuu jotenkin merkityksettömältä, sillä siinä ei tule mitään sellaista, minkä tarinan loppu vaatisi tuekseen.
Tarkoitus puuttui, eli mitä halusit tällä kertoa? Tarkoituksen kannalta nuo lopetukset ovat erinomaisen tärkeitä. Lopetit lauseeseen "Kaikki on nyt hyvin.". Mikä oli ensin huonosti? Jos alussa olisit kertonut Mian surullisista ja masentuneista ajatuksista, olisi alku saanut merkityksen. Sama kuin mitä aikaisemminkin sanoin, eli tuo kuinka lopetat kesken, ilman seuraavaa aamua, jättää liikaa lukijan vastuulle.
Pidin tuosta hallusinaatiotripistä. Se oli hyvin kirjoitettu ja uskottava! Harmi, että se jää hieman yksin ilman lopetusta, joka olisi voinut olla paluu ankeaan arkeen.
Kiitos!
