 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Miokka Fiero!
Kirjoitat kivasti ja kevyesti. Helppolukuista ja selkeää! Miljöö ja tapahtumat ovat miellyttäviä ja uskottavia.
"...Nice going dud!"".
"...Nice going, dud!"".
Eli aina dialogissa, kun jotain sanotaan, ja se kohdistetaan johonkin henkilöön, niin tuo henkilö (tässä tapauksessa dud, joka mielestäni pitäisi olla dude, eli tyyppi :D ) pitää erottaa pilkulla.
Aikamuodot. Kun valitset aikamuodon, jota käytät, niin älä poikkea siitä. Sinä olet valinnut preesensin, joka mielestäni on melko haastava aikamuoto pitää kasassa, johtuen muun muassa lauseenvastikkeiden käytön "mahdottomuudesta".
"Juoksen koulumme oville nopeasti, miettimättä millaisen ensivaikutuksen tekisin. Pääsin nipin napin sisälle. Menen kaappini luokse...".
Ajatukseni:
"Juoksen nopeasti koulun oville miettimättä millaisen ensivaikutuksen tekisin. Pääsen nipin napin sisälle. Menen kaappini luokse...".
Tai imperfektissä:
"Juoksin nopeasti koulun oville miettimättä millaisen ensivaikutuksen tekisin. Pääsin nipin napin sisälle. Menin kaappini luokse...".
Korjasin myös ensimmäisen lauseen sanajärjestyksen. Lisäksi tuo "miettimättä" tai , enkä miettinyt, on lauseenvastike, jota ei pilkuteta (tuo , enkä miettiny... sen sijaan pilkutetaan).
Vielä sellainen, että vaikka lauseet on hyvä pitää lyhyinä ja selkeinä, niin liikaa ei saisi olla lyhyitä menin, tein, näin jne. alkuisia lauseita. Se töksäyttelee tekstiä. Annan vaihtoehdon:
"Pääsin nipin napin sisälle. Menin kaappini luokse...".
"Pääsin nipin napin sisälle ja kaappini luokse...".
Aikamuotoihin liittyen vielä, niin kannattaa tarkkaan miettiä missä muodossa kirjoittaa. Valtaosa kirjailijoista käyttää imperfektiä (menin, tulin, näin jne.) ja harvemmat preesensiä (mene, tulen, näen jne.). Suosittelen, jos haluat preesensiä käyttää, tutustumaan Bå Carpelanin tuotantoon. Ainakin Lapsuus on kirjoitettu preesensissä.
Tuo tunnetta tekstiin sanavalinnoilla.
"Hän avaa kaappinsa oven ja siirtää pitkät...".
Ajatukseni:
"Hän avaa kaappinsa oven ja heilauttaa pitkät...".
Eli pieniä sanavalintoja, jotka luovat erilaisia mielikuvia lukijalle.
Ja vähän samaa kuin yllä.
"Hänen poskillaan on pieni puna, joka on luultavasti syntynyt hölkkäämisestä.".
Hölkkäämisestä? Onko hänellä myös lenkkivaatteet? :D
Ajatukseni:
"Hänen poskillaan on pieni puna, luultavasti hänkin on tullut kouluun kiireellä.".
Tuotahan Sinä tarkoitit?
""Riittikö se Opettaja Sinitie?"".
""Riittikö se, Opettaja Sinitie?"".
Sanavallinnoista vielä.
"Nauramme molemmat ja otamme hevoset tarhoista.".
Ajatukseni:
"Nauramme ja talutamme hevoset tarhoista.".
Poistin myös täytesanan, sillä nauramme viittaa molempiin, ja lukija tietää keitä on paikalla.
Mielenkiintoinen katkelma, joka tosin herättää paljon kysymyksiä, eikä vielä avaa juuri mitään :D Ei pahalla, mutta tämä antaa vähän osviittaa tapahtumista, mutta ei anna edes viitteitä siitä, mihin juoni etenee :D
Toivottavasti tästä oli apua!
Kiitos1
