Tämähän oli oikein loistava lukukokemus. Päädyin tämän pariin mielipidekirjoituksesi kautta, ja hyvä että päädyin. Pitääpä lukea muutkin tekstisi.
Jokin tässä viehättää minua, otsikosta alkaen. Kenties se on juuri tuo keveän outouden ilmapiiri ja kuvatun todellisuuden tietynlainen pateettisuus. Sekavuus ei haittaa yhtään, se sopii tähän tekstiin. Useiden irrallisten juonten ja henkilöhahmojen väkivaltainen kohtaaminen Alepan nurkilla. Tulee jopa joku Burroughs mieleen.
Ensin minua hieman häiritsi, että kerronnan keskittyminen vaihtui niin terävästi henkilöistä toisiin, välillä huomasin vasta parin virkkeen jälkeen, missä mennään. Mutta tarkemmin ajatellen tällaiset nopeat leikkaukset sopivat tekstiin ja tuovat siihen vauhdin tuntua. Hieman samanlaisia tunteita herätti Hemmon nimen jatkuva toisto. Se antoi tekstille kenties sittenkin vain positiivista töksähtelevää rytmiä mainitun vauhdin tasapainoksi.
En viitsi alkaa keksimään rakentavaa kritiikkiä, sitä on aikaisemmissa kommenteissa. Tämä nyt oli tällainen hehkutus. Kiitos novellista!