 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka taas hannavaan!
Totta kai jatkat! :) Ei tällaista tarinaa lopeteta kesken! :)
Draamallisesti tämä kappale on kaikkein vaisuin, ja se kulkee alusta loppuun jotenkin liuankin helposti. Toisaalta odottava tunnelma sttä, meneekö jokin pieleen, on koko ajan läsnä, ja se on mainio asia!
Hieman vielä turhasta. "Laskin katseeni alas...". Kysynkin nyt, että voiko katseen laskea ylös tai sivulle? :) Luulen, että ymmärrät mitä ajan takaa :)
Juoni on kuitenkin niin mukaansatempaava, ja kerronta niin sujuvaa, että tarina eteni kuin siivillä, ilman ajatuksen keskeytymistä! Kiitos siitä! Vasta ikkunasta katsellessa huomasin vanhoja kankeuksia. Ihan kuin olisit kadottanut huikean flown jonnekin, ja loppu kirjoitus olisi ollut Sinulle työlästä.
Kerrot kuinka oli ikkuna, jonka eteen pysähdyin. Siitä näki kaupunkiin. Mielestäni virke olisi voinut mennä näin: käytävän päässä oli ikkuna, josta näki kaupungin. Eli on selvää, että ikkunasta ei mennä läpi, eli ennen sitä pysähdytään. Lukija tietää sen. Jos lasista olisi menty täysillä läpi, se olisi ollut kertomisen arvoista :)
Kiitos jatko-osasta! Mainiota työtä! Hyvä tunnelma, hyvä juoni!
