 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Mukavan leppoisasti kirjoitettu tarina. Kuin matkakertomus Viikin luontoalueelta, jossa rauhallisesti edetään ja kerrotaan mitä matkan varrella näkyy ja kuuluu. Koira tuo tarinaan elävyyttä. Mukavaa kuvailua, ei liian rönsyilevää, vaan sellaista johon jaksaa mielikuvituksellaan mennä mukaan. Tarinassa on myös tietopuolista asiaa, mikä on hyvä lisä, sekä harmaahaikaran tuoma suruviesti ja siihen liittyvät muistelot tuomassa syvempää tunnetta mukaan.
Teksti oli helposti luettavaa, kieliopillisesti hyvää. Lauseet olivat pääosin lyhyitä ja ytimekkäitä. En ole kirjallisuutta opiskellut, joten en osaa sanoa mitä tekstissä tehdä paremmin. Aihe ei ollut sellainen, mitä yleensä luen, mutta koska tämä oli niin mukavasti kirjoitettu, luin sen ihan mielelläni loppuun asti.
