 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Todella, todella surullista kuulla toisten ahdingosta, mutta samalla jotenkin helpottavaa tietää, ettei aina ole yksin.
Ja terkkarista tuli mieleen yksi sossukokous, johon minut, isäni ja äitini kutsuttiin. Se oli todella dramaattista, sain siitä varmaan ikuiset traumat, sillä isä kiusasi äitiä, kunnes tämä lähti livohkaan. Itkin ihan hirveästi.
Mutta kaikista pahinta oli se, miten terkkari lopetti meidän keskustelun. Olin vuosia vuodattanut, miten on toinen huutanut ja pelottanut (en nyt mainitse kuka, mutta varmaan ymmärsitte), ja sitten siinä, kun paikalla ovat kuraattori, sossu ja isä, terkkari toteaa, että lapsethan liioittelevat.
Kun aikuinen puhuu vähän kovemmalla äänellä, niin "me herkät nuoret otamme sen heti huutona". En ole puhunut sille naiselle sen jälkeen, sillä minusta hän käänsi minulle ja kaikelle kertomalleni selkänsä. Olin vuosia pikkuisen raottanut ulkokuortani ja kertonut, miltä oikeasti tuntuu, ja sitten sanotaankin, että "Teidän tyttönnehän vain kuvittelee."
Arvostan sitä, että jollakulla on tarpeeksi munaa kirjoittaa tuollaisia tekstejä muille, sillä itse en olisi varmaan uskaltanut aloittaa noin kipeää keskustelua :)
Mahtavaa, ircci98
