Tuntuu hieman hölmöltä arvostella omaa tekstiä, mutta onneksi palaute onkin ystävältäni ja poimin se tuolta facebookin syövereistä.
Luin novellisi ja mieleen tuli pari ajatusta. Se on hieno taistelutekniikan kuvaus enkä siitä keksi mitään asiavirhettä. Kirjoitus olisi kuitenkin mukaansa tempaavampi, jos siinä olisi henkilöiden välillä enemmän rosoa. Osa hahmoista voisi olla tumpelompia osa ammattitaitoisempia, taistelustressi voisi esiintyä henkilöissä vähän eri tavoin. Luokkaerot eivät ole enää ehkä niin tätä päivää kuin tuntemattoman sotilaan aikana, mutta jotain persoonaeroja olisi hyvä syventää. Taisteluiden ja epäsuoran tulen jäljiltä jää minusta vähän kliininen tuntuma. Ei nyt ehkä kannata lähteä mässäilemään verellä kuten Sven Hassel, mutta yksityiskohdat ovat teknisestikin kiinnostavia. Siinä joitain ajatuksia joilla novelli voisi saada lisää syvyyttä ja yleisön kiinnostavuutta.
Kiitos tästä!