 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka StephenKing1!
Tämä on monin paikoin paremmin kirjoitettu, ja edelleen piinaava ja paikoin todella ahdistava. Se sopii mainiosti tämän tyyliseen kirjallisuuteen. Luot hyvin miljöön ja ahdistavat tilanteet!
Kirjoitit viime kommentissa, että nuo vuosiluvut sitä ja tätä. Nyt en ymmärtänyt. Eli joko Kathyn perhe oli ostanut talon vuonna 1975, tai sitten tuo ensimmäisen luvun kolmas kappale on todella irrallinen. Kaikki viittaa siihen, että Kathyn kotitalo on ostettu vuonna 1975, mutta oliko Kathy siis tuolloin jo kuollut? Siis kuollut vuonna 1975, sillä ensimmäisestä kappaleesta saa käsityksen, että hän hyppelee iloisesti kesäloman merkeissä vuonna 1975? Vai...
En tiedä miten lukijat yleensä, mutta olen huomannut, että monesti toisia versioita ei enää kommentoida niin hanakasti, kuin ensimmäisiä. Siihen on varmasti monta syytä, mutta harva tarina tai kirja on ainakaan minulle ollut niin merkittävä, että olisin esimerkiksi kirjan lukenut useaan kertaan, joitain toki on.
Ja viimeksi kysyit olenko lukenut novellin kokonaan, niin siihen sanon, että luen aina kaikki novellit kokonaan. Kun kirjoitat jotain, niin oikoluvun aikana varmistu, että tekstin punainen lanka säilyy, sillä monesti yksittäiset vuosiluvut tuntuvat merkityksettömiltä lukijasta, jos juoni vetää mukaansa.
Tällainen pisti silmään.
"Kathy oli jälkeen jäänyt, eläessään hänellä oli ollut Downin syndrooma ja se vaikeutti ja hänen elämäänsä jatkuvasti ainakin henkisellä tasolla.".
Ajatukseni:
" Hän oli sairastanut Downin syndroomaa, ja se oli vaikeuttanut hänen elämäänsä jatkuvasti henkisellä tasolla.".
Jos Kathy on kuollut, niin onko hän edelleen jälkeen jäänyt? Lisäksi tuo toinen ja - sana vaatisi esimerkiksi vaikeutti ja hankaloitti tai vastaavaa. Poistin myös täytesanan ainakin.
Ilmaisusta. Vältä sellaisia lauserakenteita, jolloin joudut käyttämään sillä - sanaa.
"Hän lähti loikkimaan iloisesti, sillä oli koittanut kesäloma.".
Ajatukseni:
"Kesälomaa oli alkanut, ja Kathy loikki iloisesti.".
Tuossa on lisäksi tuo Hän lähti loikkimaan, niin minne lähti loikkimaan? Aikaisemmin hän käveli katuja ja nyt lähti loikkimaan. Ehkä Käthy olisi voinut jo alusta saakka loikkia, jolloin tuo kesäloman alku ei olisi tuntunut ensin unohtuneelta.
"Heidän talonsa historia oli synkkä. Todella synkkä, mutta vuonna 1975,...".
Ajatukseni:
"Heidän talonsa historia oli synkkä, todella synkkä, mutta vuonna 1975,...".
tai
"Heidän talonsa historia oli synkkä, mutta vuonna 1975,...".
Kirjoita mahdollisimman yksinkertaisesti. Liiat tämä, tätä jne, sekä toisto tekevät tekstistä kankeaa.
"Kathy oli mumminsa sylissä. Mummi halasi tätä, eikä tämä huomannut mitään outoa. Hän odotti mummin sanovan: ”Mummin rakas”. Mutta sen sijaan mummi oli hiljaa ja hänen halkeileva ihonsa alkoi irrota ja ensimmäiset riekaleet alkoivat tippua kohti Kathyn hiuksia. Mutta Kathy ei kuitenkaan huomannut mitään ja jatkoi halaamista. Mummon hiukset harmaantuivat harmaantumistaan ja vähitellen tippuivat pois tämän päästä. Hälytyskellot soivat. Kathy huomasi tämän, kun häntä halaava mummi alkoi tiukentaa otettaan.".
Ajatukseni:
"Kathy oli mummin sylissä, eikä huomannut vanhuksessa mitään outoa. Hän odotti mummin sanovan itseään mummin rakkaaksi, mutta mummi oli hiljaa, ja halkeilevan ihon riekaleet tippuivat Kathyn hiuksille. Kathy ei huomannut mitään, ennen kuin mummon harmaantuneet hiukset tippuivat tämän päästä. Kathy tajusi mummin puristavan häntä tiukemmin.".
Noita sulkeita en ymmärrä. Ensimmäisessä vielä katkaiset kerronnan jollain kumman arvoisa lukija jutulla.
Vielä pikkuisen yksinkertaisesti kirjottamisesta.
"Jos varjoa katsotaan, hän näytti aivan joltain murhaajalta, mutta...".
Ajatukseni:
"Varjoa katsottaessa hän näytti murhaajalta, mutta...".
Mielestäni isoin ongelma tässä on sekavuus. Ja kyllä, olen lukenut koko tekstin, ja nyt kolmeen kertaan. Paljon pieniä osioita, jotka sinänsä ovat selviä, mutta kokonaisuuden hahmottaminen on haastavaa. Ymmärrän, että oma teksti on aina kirjoittajalle selkeää ja juoni, ajankohdat, käännekohdat jne ovat selvillä. Haastavaa onkin se, että saa tuon koko tunnelman välittymään lukijalle.
Tilanteet ja surmatyökuvaukset ovat hyviä ja mukaansatempaavia!
Kiitos!
