 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hyvä J-K.
Kirjoituksesi on hyvin sujuvaa, sekä taitavaa.
Kirjoitat tavalla, joka pitää yllä mielenkiintoa ja saa näin jatkamaan lukemista.
Kuitenkin, jos kirjoituksesi jollakin tavalla liittyy Maakasperän metsään, olet astumassa alueelle, jossa pitää olla varovainen.
Koska tarinasi ei perustu todellisiin kokemuksiin, jätä kirjoittamisesi ajoissa kesken, tai siirrä se johonkin muuhun ympäristöön.
Tuo Haikantien varressa oleva metsä ei ole mikä tahansa paikka, josta voi kirjoittaa fiktiivistä tarinaa, ilman mitään todellista vastinetta.
Metsällä on olemassa oma historiansa, eikä sitä sovi loukata keksityillä kummitusjutuilla.
Oletko koskaan käynyt tässä metsässä?
Siellä on pieni mäki, jonka sammaleen alla on piilossa meille nykypäivän ihmisille käsittämättömiä asioita.
Vietä yksi syksyinen yö siellä, ihmetellen metsän hiljaisuutta ja lopulta voit kuulla sen keskeltä jotakin …
Kun kuulet sen, peitä kasvosi äläkä katso sitä, sillä et saa nähdä sen silmiä.
Vaikka kuulisit mitä tahansa, itke, rukoile tai peitä vaikka korvasi, mutta älä vain nosta katsettasi, ettet edes vilaukselta näkisi sen kasvoja.
Siellä on karhuja ja olet niiltä turvassa, mutta siellä on myös jotakin muuta.
Kun olet kokenut tämän, tiedät varmasti mistä voit kirjoittaa ja vihdoin ymmärrät, että metsässä on ”sellaista”, jota et voi väheksyä, kirjoittamalla siitä keksittyjä tarinoita.
Tästä metsästä ei löydy nyljettyjä ihmisiä, mutta vuosisatojen saatossa on ollut niitä, jotka ovat katsoneet ”sitä” suoraan kohti ja luulleet vain pahkaksi puussa.
He ovat kyllä palanneet, mutta …
