 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kiitos Jästipää, peka ja Taruh. Jäin pohtimaan lopetusta uusiksi ja muokkasin sen seuraavaan malliin - toimii minusta nyt ajatuksellisesti paremmin. Jatkuu siis siitä, kun siirrytään ruumishuoneelle:
-------------------
Ruumishuoneella patologi katseli potilastaan ja pyöritteli päätään. Jotkut ne halusivat pitää huolta, etteivät jäisi kitumaan. Ainakin kaksikymmentä musertunutta luuta, kallo niiden joukossa. Kylkiluut työntyivät groteskeina neulanpäinä ihon läpi sieltä täältä, eikä hyvinrakennetusta lihaksistosta ollut jäljellä mitään ihailtavaa. Kasa kuollutta lihaa ja luujauhoja.
Myös poliisit ihmettelivät tilannetta. Mitä ilmeisimmin mies oli hypännyt edustusasuntonsa parvekkeelta ja kaikesta päätellen ilman fyysistä painostusta. Oksennuslätäkkö ja huoneiston siivottomuus kertoivat omaa kieltään, mutta mitään pakottamiseen viittaavaa ei ollut löytynyt. Mieshän oli lisäksi julkkis, monesti Seiskan kannessa komeillut menestynyt liikemies, jonka urheilusaavutukset ja uusi mallivaimo olivat luoneet ihailun auran hänen ympärilleen. Proteiinikuningas, niin lehdistö taisi häntä kutsua.
- Jaa, tämä on varmaan sitten kuitenkin vain itsemurha, ylikonstaapeli totesi enemmän itselleen kuin lääkärille.
- Niin, sehän on varmaan teidän tehtävänne päätellä. Minä olen omalta osaltani tullut siihen johtopäätökseen näin alustavan katselmuksen perusteella, että hän on kuollut. Mahdollisesti putoamiseen korkealta paikalta, lääkäri myöntyi spekuloimaan.
Poliisit vilkaisivat toisiaan ja siirtyivät seuraavien kahden lavan viereen.
- Nämä ovatkin sitten vielä erikoisempi tapaus. Miten pirussa kaksi kävelijää onnistuu jäämään saman auton alle ja vielä kuolemaan. Katua ylittäessään.
Ei ylikonstaapeli ollut siihenkään varmaan odottanut vastausta, eikä sitä patologilta kuulunutkaan. Konstaapeli sen sijaan katsoi perustelluksi pohtia ääneen.
- Tätä varmaan tarvitsee vielä selvitellä, saattoihan se olla tarkoituksellinen yliajokin. Tai siis, eihän sitä tiedä, kun kuski ei pysähtynyt.
Ylikonstaapeli katseli pitkään nuorempaa kollegaansa paksujen kulmakarvojensa välistä, muttei sentään onnitellut kyvystä laukoa itsestäänselvyyksiä. Kaipa poika vielä oppisi.
- Niin, tarkoitin, että kun ottaa huomioon, ketkä miehet olivat. Tai siis keitä. Olivat.
Virkavallan edustajat katselivat hiljaisina teräslavoilla makaavia miehiä. Molemmat poliisit tun-sivat Helsingin alamaailman tärkeimmän rahanlainaajan sekä hänen luunmurskaajansa työn puolesta. No, nyt voisivat monet vaikeuksiin joutuneet kansalaiset hengittää vapaammin. Oikeastaan sen yliajajan pitäisi saada mitali tästä hyvästä, molemmat ajattelivat, vaikka eivät voineetkaan sanoa sitä ääneen.
