 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi art0!
Todella maaginen tunnelma läpi koko novellin! Selkeä miljöö, ja väitän että tuo kuunvalon tunnelma olisi säilynyt läpi koko novellin, vaikka olisit kertonut sen aivan alussa ja vain kerran :) Hyvä!
Tuo alku. Puhut jäljistä, kuin ne olisivat ihmisiä, jotka tulevat. Korjaisin seuraavasti: "Kaukaa taivaanrannasta alkaen, missä musta taivas päättyy ja alkaa valkoinen lumitasanko, johtavat yksinäiset jäljet.".
Mielikuva, jonka luot, on kuitenkin mainio!
Älä turhaan käytä enteriä kappaleen sisällä, vaan esimerkiksituo ne, voisi jatkua suoraan välilyönnillä yksinäisten jälkien jälkeen. Eli enteri katkoo kerrontaa turhaan.
Ja tuo sen poikki, viittaa taivaanrantaan, eikö lumitasankoon :) Eli kun viittaat edelliseen virkkeeseen, niin viittaus on aina päälauseeseen, eli kaukaa taivaanrannasta tulevat yksinäiset jäljet. Lumitasanko on osa sivulausetta. Tarkkana näiden kanssa :)
Vältä isoin kirjaimin painotettuja sanoja kaunokirjallisessa kerronnassa. Ne sopivat paremmin taloyhtiön rappuun liimattaviin huomautuslappuihin :)
Antaa runollisen vaikutelman, kun jätät tekijän pois lauseesta, mutta samalla tekee siitä hieman vaikeaselkoisen. Ajatukseni: "Hän kulkee kaukana alhaalla tasangolla, ja jäljet seuraavat kauas taakse. Hän on paljon heikompi nyt.".
Älä käytä sulkeita kaunokirjallisessa kerronnassa, pilkkuja mieluummin. Esimerkki: " ...ja katsoo ylöspäin sitä, hän on tullut sieltä. Eli sulkeet ovat kerronnassa turhia, mutta asiatekstissä hyödyllisiä.
Vältä sanaa sitten. Se kuuluu ala-asteen ainekirjoitukseen :) Annan toisen vaihtoehdon tuolle sanalle.
"Hän katsoo taivaalle, kunnes lähtee taas hiljalleen hiihtämään eteenpäin.".
Tiettyä epäselvyyttä oli. Jäin miettimään, että kuoliko ensin jokin eläin, ja lopuksi metsästäjä, ja miten nämä liittyivät toisiinsa. Mutta sillä ei ollutväliä, sillä tunnelma oli lumoava läpi novellin!
Kiitos!
