Kyllä viihdyin, kiitos. Olipas mukaansa tempaava ja hyvä tarinan alku, jäi ihan kutkuttelemaan, että mitähän tuo salaperäinen rasia oikein pitää sisällään? Muutamia pieniä kirjoitusvirheitä löysin, mutta eivät kyllä haitanneet lukemista. Hyvää ja elävää tekstiä kaikin puolin. Aaronin tunteita on kuvattu laajasti ja monipuolisesti. Vähän ehkä jäin kaipaamaan lisäkuvailua siitä, miten hän sai itsensä "kerättyä" niin nopeasti äitinsä kuoleman jälkeen, etteivät hänen ystävänsä edes huomanneet hänessä mitään suruun tai järkytykseen viittaavaa noidan teloitustapahtumassa. Ja oliko Josh yhtään ihmetellyt kun Aaron ei ollutkaan tullut takaisin takapihalle? Jonkun muutaman sanan vaihdon voisi lisätä ystävysten välille tuohon teloitustapahtuman alkuun. Mutta tämä vain minun mielipiteeni. Hyvä alku kyllä pidemmällekin tarinalle, olisi mukava saada lukea jatkoa tälle!