Review Detail

Moi Almiel,

katkelmasi lähtee liikkeelle vauhdikkaalla toimintakohtauksella. Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu, sillä lukijana koin tempautuvani heti tarinan vietäväksi. Muutenkin tarinan kerronta etenee mielestäni loogisesti ja helposti seurattavasti.

Päähenkilö Sira vaikuttaa mielenkiintoiselta. Hän on elänyt suojattua elämää, mikä näkyy hänen puheessaan ja toiminnassaan. Kuten hän itse asian toteaa: ”--Kaikki oli ollut hyvin.” Katkelman alussa Siran tuttu maailma on temmattu pois, ja hän joutuu pakenemaan kohti tuntematonta. Mielestäni tässä on hyvä lähtökohta Siran mahdolliselle hahmokaarelle ja kehitykselle kohti uutta minuutta, jos sinulla oli aikomus tekstiä tuohon suuntaan kuljettaa. Myös Miraldi ja Naria ovat omia persooniaan, mikä näkyy heidän puheissaan ja toiminnassaan. Pidin myös siitä, miten katkelman alussa sotilaiden puhetyyli välittää lukijalle kokemuksen heidän olemuksestaan. Hauska yksityiskohta tekstissä oli ketun toteamus: ”Miten minä tietäisin. Olen vain kettu.” Tässä on mielestäni ketulta hyvää itseironiaa. Toisaalta perin ihmismäinen ajattelutapa vihjaa, että kettu ei tässä tapauksessa ehkä olekaan kettu.

Katkelmaa lukiessani minulle tuli tunne, että vaikka kerronta on loogista, se etenee hyvin nopeasti. Ensimmäisessä kappaleessa ollaan palavan kylän keskellä ja neljännessä ollaan jo metsässä. Mietin että miten teksti muuttuisi, jos kerrontaa hidastaisi ja antaisi sille aikaa kehittyä ja syventyä? Siis toisi vähän enemmän lihaa luiden ympärille, jos näin voisi sanoa. Koin myös jonkinasteista vaikeutta samaistua päähenkilö Siraan. Ehkä se johtuu siitä, että alussa toiminta alkaa niin nopeasti, että lukija ei ehdi tutustua häneen tarpeeksi syvällisesti. Siran ja lukijan välille ei pääse muodostumaan vahvaa tunnesidettä, minkä kautta hänen kohtalonsa liikuttaisi oikein sydänjuuria myöten. Voisiko tätä mahdollisesti vahvistaa vielä jotenkin?

Seuraavalla editointikierroksella kiinnittäisin vielä enemmän huomiota kuvailuun. Esimerkiksi toisen kappaleen alussa Sira kertoo: ”Istuin ränsistyneen talon rappusille --". Tässä voisi minusta ihan reilusti kuvailla esimerkiksi talon ulkonäköä: mikä tekee talosta ränsistyneen näköisen? Samoin esimerkiksi kolmannessa kappaleessa Sira toteaa sotilaasta, että ”Mies oli hyvin huolitellun näköinen.” Tässäkin voisi ehkä olla kannattavampaa kuvailla miehen olemusta ja vaatetusta – niitä yksityiskohtia, joiden perusteella Sira pitää häntä huolitellun näköisenä. Samanlaisia kohtia oli minusta tekstissä muitakin. Toisaalta myös hyvää kuvailua oli monessa kohdassa, esimerkiksi tämä kuvaus talosta: ”Katosta puuttui tiiliä, ikkunaruudut olivat rikki ja köynnös oli ottanut valtaansa sen ulkokuoren. Terassin kaide huojui uhkaavasti ottaessani siitä tukea ja oven saranat vinkuivat korvia vihlovasti.” Syntyvä mielikuva on kiistatta vahva.

Vastauksena kysymykseesi: mielestäni tässä katkelmassa on aineksia mielenkiintoiseen ja hyvään tarinaan, kunhan jaksat kehitellä sitä vielä vähän eteenpäin. Kiitos lukukokemuksesta ja kirjoittamisen iloa!