Hei, luin tarinan ja ajatteli kirjoittaa hieman rakentavaa kritiikkiä. Ensinnäkin onnittelut kirjoitetusta tarinasta! Sosiaalisten normien ja sääntöjen käsittely tarinassa oli myös kiinnostava teema. Myöskin otsikko oli erityisen hyvä ja kuvaa tarinan teemaa osuvasti.
Tekstissä oli myös kuitenkin ongelmia. Ensinnäkin tarinan rytmitys ontuu jonkin verran. Tarinaa voitaisiin tiivistää hyvinkin paljon ja kohtauksia vähentää. Näin vältätä lukijan tylsistymisen ja teksti soljuu paljon paremmin. Myöskin hahmot ontuivat jonkin verran. Erityisesti Nik oli vaikeasti samaistuttava. Ymmärsin että hän haluaa ryöstää aatelisia, koska vihaa heidän normejaan ja koska se on hauskaa, mutta hän vaikuttaa silti liiallisen julmalta. Esimerkiksi pormestarin murha oli hieman epämiellyttävä. Toki ymmärrän että Nik oli vihainen lapsen kurittamisesta, mutta murha tuntui silti epäuskottavalta ratkaisulta. Tämä olisi toiminut paremmin, jos pormestari olisi ollut epämiellyttävämpi hahmo. Hahmot eivät myöskään kehity juuri lainkaan tarinan aikana. Nik on aina yhtä kapinahenkinen ja Nea ei koskaan vapaudu kahleistaan
Myöskin suosittelen välttämään liiallista maailmanrakennusta. Kerro lukijalle ainoastaan siitä mikä on tarinan kannalta olennaista. Pohdi esimerkiksi onko lukijan oleellista tietää mitä kaikkea Nikin perheen tehdas tuottaa?
Myös juonessa on joitakin töyssyjä. Olisit esimerkiksi voinut jättää kertomatta lukijalle Nikin suunnitelmasta jäädä kiinni poliisille. Näin lukija olisi hämmästynyt Nikin kertoessa, että hän osasi odottaa poliiseja. Tämä olisi myös auttanut luomaa kuvaa Nikistä älykkäänä ja taitavana rosvona.
Tarinan tunnelma oli hieman epävakaa. Tarina on varsin synkkä, mutta alku on varsin viaton. Pohdi tarinan alkua. Voisitko tuoda esille tarinan synkkää luonnetta, jotta tarinan tunnelma pysyisi samankaltaisena.
Myös Nean ja Harolin romanssi oli hieman kömpelö. He rakastuvat lähes välittömästi enkä itse ymmärtänyt täysin, että miksi. Mistä he pitivät toisissaan ja mikä sai heidät rakastumaan toisiinsa?
Kirjoitat myös todella hyvin. Esimerkiksi tässä kohtauksessa onnistut erinomaisesti kuvailemaan päähenkilöä luonnollisesti.
”Tuo pojankloppi se oli, aivan varmasti oli”, vanha rouva huohotti saatuaan heidät kiinni. ”Tunnistan tuon tukkapehkon helposti.”
”Mistä on kysymys?” Nik ihmetteli, sivellen ruskeita, vanhempiensa mielestä taas aivan liian pitkiksi venähtäneitä hiuksiaan.
Editoimisella ja uudelleenkirjoittamisella tästä voi vielä tulla hyväkin tarina, joten älä lannistu kommenteistani! Odotan innolla uusia tekstejä.
Kirjoituksen iloa!
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Ensinnäkin kiitos oivasta ja rakentavasta kritiikistä!
Vastaan sen verran tuohon Nikin samaistuttavuuteen, että oikeastaan vähän ajattelinkin sen niin että viimeistään tuossa pormestarin murhan yhteydessä Nik menee lukijankin mielestä liian pitkälle. Osin siksi en hirveästi avannutkaan pormestarin hahmoa, ettei Nik saa liian hyväksyttäviä syitä teolleen. Kysehän on käytännössä terroristi-iskusta.
Nean ja Harolin romanssista olen kuitenkin ehdottomasti samaa mieltä kanssasi. Se tuntui jo kirjoittaessa tarinan kömpelöimmältä kohdalta, mutta päätin kuitenkin hyväksyä sen sellaisenaan koska se oli kätevä "plot device". Olisi kyllä pitänyt paremmin perustella että miksi he rakastuvat niin nopeasti. Ainoa mitä tuohon voin selitellä on että hyvin sulkeutuneena ihmisenä Nea ei ollut koskaan päässyt kokemaan mitään vastaavaa ja siinä sitten tunteet vei nopeasti mukanaan. Juu, ei täysin vakuuta itseänikään!