 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Ihana tarina, jossa leijuu tainomainen sadun henki. Sadunomaisuutta siihen tuo aloitus, kun kuvaat metsää ja ympäristöä, sekä sanavalinnat, kuten puron solina.Metsän kuvailussa on myös aistien kautta tuotu hienosti konkretiaa. Esimerkiksi polkuanturoiden hieronta pirunpellon kävelyn perään tuo lukijallekin tunteen terävillä kivillä kävelystä.
Lintujen puheen avaaminen tuo siihen hienoa konkretian tuntua, juuri noin kuvittelisin itsekin harakan nautavan tai peipon lurittavan, jos sen kääntäisi ihmisen kielelle.dialogi on sujuvaa ja elävää.
Alun lause Metsänhenki oli kadottanut jotain, rikkoo kuitenkin rakentuvan tunnelman. Olisitkohan voinut näyttää, että sillä on jotain kadoksissa? Toiminta on alulolaan kutkuttavasti edellisessä kappaleessa, missä metsänhenki tulee esiin ja kuuntelee sekä haistelee ympäristöä. Sen jatkaminen kuvailulla, miten se penkoo varpuja, kurkkii puiden koloihin jne. olisi näyttänyt lukijalle hyvin, miten sillä on jotain kadoiksiissa. Ehkä se olisi etsinnän lomassa välillä tarkistanut, että rasia on sentään tallessa? silloin rasian merkittävyys olisi tullut lukijan tietoon tekstin seassa, ilman erillistä kerrontaa.
Samoin kruunun merkitys jää irralliseksi. Muutama virke jakson loppuun, jossa kruunun merkitys näkyy, olisi tuonut sen tärkeyden lähemmäs. Nyt jäi vähän irralliseksi, miksi metsänhenki sitä etsi. Auttoiko kruunu sitä jossain? Oliko osa sen kyvysitä sidottu kruunuun? Vai tarvittiinko kruunua johonkin, esimerkiksi juhliin, taikaan tai ritualiin?
Myös se, miten pilkot pitkää historiikkia myöhemmin tekstissä tarinaksi siilille, on mielestäni hyvä oivallus. Näin et sorru informaatioähkyn tuottoon lukijalle ja informaaatioss säilyy mielenkiinto, kun se on pilkottu ikäänkuin tarinaksi ja välissä on dialogia ja muutakin kuvailua. Se miten kerrot rasiasta ensin pienenä yksityiskohtana metsänhengen vaatteessa ja avaat sen merkityksen myöhemmin, luo tekstiin jännitettä.
Myöhemmässä tarinassa kiinnitin huomiota siihen, että sitä vaivaa informaatioähky. Kertoisiko metsänhenki todella siilille kaikki nuo yksityiskohdat, joilla ei ole sille merkitystä, vai pelkistäiskö niitä siilin tasolle? Esim se miten amuletti vaikuttaa luonnonkiertoon olisi varmaan siilillekin merkittävä asia. Poliittiset yksityiskohdat voisi säästää johonkin myöhempään keskusteluun toisentasoisen olennon kanssa. Kaikkea eei tarvitse paljastaa heti, amuletin tärkeys kyllä konkretisoituu vähemmilläkin uyklksityiskohdilla.
Kaiken kaikkiaan tarinassa on sadun lumoa ja minulle jää jännitys siitä missä amuletti on ja mitä sille tapahtuu. Lukisin mielellään joskus jatkon tähän tekstiin.
