 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Tilma!
Kesti hetken, että löytyi sopiva tauko käydä tämä tietokoneella läpi, sillä pädillä kurkittavaksi tämä oli turhan laaja :D Kritisoin pian melkoisesti tiettyjä äidinkielellisiä juttuja, mutta älä ota liikaa itseesi! Juoni on selkeä, joskin utuinen, ja kun tarinaan pääsee sisään, niin se on eeppistä luettavaa!
Kenties jotkin asiat, kuten sellaiset, että mikä on nuoren maahisen tavallista elämää, jäivät hieman epäselviksi, mutta ei tehdä siitä kynnyskysymystä :D
Kaunista ja myyttistä tekstiä, joka paranee loppua kohden! Osaat kirjoittaa, ja tyylissäsi, tässä tarinassa, on jotain legendaarisen kaunista, joskin samalla sekavaa. Vanhat uskomukset ja myytit ovat vahvoina läsnä, ja tuo motivaation lähde käy kyllä selkeästi tässä ilmi!
Kirjoitat preesensissä. En sano että ei saa, itseasiassa kunnioitan kaikkia, jotka kirjoittavat siten, sillä itse olen kokenut sen vaikeaksi, erityisesti lauseenvastikkeiden kanssa.
Kirjoita mahdollisimman yksinkertaisesti.
"Vaikka ulkoapäin tyttö näyttää huolettomalta, sisältäpäin tyttö kantaa sisässään suurta pelkoa.".
Ajatukseni:
"Vaikka ulospäin tyttö näyttää huolettomalta, sisällä velloo pelko.".
Tuo suuri pelko ei lukijalle juuri eroa pelosta, vaan pelko on pelkoa, ja vasta kun kerrot lukijalle mistä pelosta on kysymys, niin se on vain pelkoa, vaikka käyttäisit adjektiivia valtava.
Vältä toistoa ja mieti milloin lainausmerkit ovat todella tarpeen.
"“Kyllä se tästä”, ele viestittää. Tytär heittäytyy halaamaan äitiä, mutta äiti työntää tyttären pois sylistä. “Ei nyt“, hän viestittää.".
Ajatukseni:
"Ele viestittää, että kaikki selviää. Tytär heittäytyy halaamaan äitiä, mutta tämä työntää tytön kauemmas. “Ei nyt“, äiti sanoo.". Ja jos äiti ei sano, niin loppu voi olla vaikka "Äidin reaktio kertoo, että nyt ei ole aika lohdutuksille.".
Eli vältä toistamasta samoja ajatuksia, kuten tytäs - tyttären sekä samoja ilmaisuja, kuten viestittää. Lainausmerkkejä käytetään dialogissa ja ajatuksien erottelussa.
Ja vielä edelliseen liittyen.
"Pikkutyttö, vasta kahdeksan kesän ikäinen tytär, tärisee pelosta.".
tuo tytär - sana on turha, itsestään selvää, jonka olet jo maininnut.
Vältä kankeuksia.
"Äiti kumartaa kaltaiselleen. Tanssi aloitetaan.".
AJatukseni:
"Äiti kumartaa kaltaiselleen. Tanssi alkaa.".
Tuo aloitetaan on ikään kuin monikkomuoto, mutta ei kuitenkaan. Alkaa on selkeä ja suoraviivainen. Keskity näihin.
Mieti tarvitaanko konjunktiota vai kelpaako vain piste. Muista myös sanajärjestys subjekti, redikatti, objekti, tapa, paikka ja aika.
"Tytär liittyy tanssiin, sillä äiti on opettanut sen hänelle ja käskenyt tytärtä tänään tanssimaan sen kanssaan.".
Ajatukseni:
"Tytär liittyy tanssiin. Äiti on opettanut hänelle askeleet ja käskenyt tanssimaan kanssaan tänään.".
Vaihdoin myös nuo "sen" - sanat tai jätin pois, sillä ne ei ole oikein hyvää äidinkieltä liiallisesti käytettynä.
Monikko vs yksikkö.
"...kun he ovat kaukana patsaasta. Kuusien suojissa, pois kivisiltä katseilta.".
Patsaasta - kivisiltä katseilta. Eli tarkkana. Joko patsaista tai kivisestä katseesta.
Lainausmerkeistä vielä.
"“Ei.” äiti vastaa, kääntää katseensa,...".
Noilla sanoilla alkavassa dialogissa on tosi paljon lainausmerkkejä. En oikein ymmärtänyt niiden tarkoitusta, ja mielestäni ne kaikki olisi voitu jättää pois. Tuossa alussa ne ymmärrän, koska ne erottavat kuvailun dialogista, mutta sen jälkeen niit tuntuu olevan liikaa.
Ja sanan pilkutuksesta. Jos lauseilla ei ole selkeää yhteistä jäsentä (yleensä tekijä), niin ja - sanan eteen tulee pilkku. Esim, Matti nousi mäelle ja katsoi kaukaisuuteen. Kun taas Matti nousi mäelle, ja Mikko katseli elempaa.
Mainitset lasersäteen. Mielestäni tällaisessa aiheessa sen voisi kirjoittaa vaikka valonsäteenä tai auringonsäteenä.
Yksinkertaiseen kirjoittamiseen liittyen.
"Alan hahmottaa edessä olevan pyhätön.".
"Hahmotan edessä olevan pyhätön.".
Ja yhä yksinkertaisuuteen.
"Aloitan vasemmaisesta patsaansa, jonka luo kävelen; pienestä, noin metrin korkuisesta patsaasta.".
AJatukseni:
"Aloitan vasemmanpuoleisesta patsaansa. Pienestä, noin metrin korkuisesta patsaasta.".
Tai ilman toistoa.
"Aloitan vasemmanpuoleisesta patsaansa, joka on pieni, noin metrin korkuinen.".
Toinen esimerkki sanajärjestyksestä ja ylimääräisestä.
"Sillä neljätoista ollessani, hän vihastui minulle: siitä, että olin rautapannumme maahan kaatanut, kun tuolin jalkaan kompastuin.".
Ajatukseni:
"Sillä ollessani neljätoista hän vihastui minulle siitä, että olin kaatanut rautapannumme maahan kompastuessani tuolinjalkaan.".
Kirjoitat kauniin taiteellisesti. Ikään kuin runollisesti ja hieman vaikeaselkoiseti. Tilanteet elävät lukijan mielessä unenomaisina, kunnes...
"Mekko ei toiminut siinä hommassa hyvin.".
Tämä on niin sopimaton lause, että oikein joutui miettimään, että miksi ihmeessä olet sen kirjoittanut :)
Käytät paljon sitten - sanaa. Se ei ole varsinaisesti väärin, tosin sitä näkee enemmän ala-asteen ainekirjoituksessa :)
Miljöö on koko novellin ajan hitusen sekava ja häilyvä. Tapahtumat kulkevat unenomaisesti, eikä aivan kaikista tilanteista jää selkeää kuva, mutta se ei kovinkaan paljoa haitannut!
Pidin tästä! Hyvää työtä!
Kiitos!
