 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei taas cherry!
Nyt alkaa olla jo novellissa taustat selvillä! Hieno ajatus!!!
Suurin asia tässä osassa oli mielestäni kuvailun vähyys ja tietynlainen tunteellisuuden puuttuminen, joka tulee esiin erityisest dialogeissa.
Annan tästä pari esimerkkiä.
Kirjoitat, ""Äiti!?" sanon."
Ajatukseni, ""Äiti?" huudahdin ja katsoin naista pitkään, pidätellen henkeäni innostuneena.".
Otin myös tuon toisen välimerkin (! - merkki) pois ja korvasin sen kuvailemalla huudahduksen.
Toinen esimerkki.
""Kiitos tytöt, voitte nyt mennä." Louisa sanoo ja kaksoset poistuvat.".
Ajatukseni, ""Kiitos tytöt, te voitte nyt mennä." Louisa viittasi hymyillen kaksosille ja nämä niiasivat notkeasti ja syvään, ennen kuin poistuivat.".
En tiedä miten koet ajatukseni, mutta ainakin hieman vertailukohtaa.
Kuvailuun liittyen vielä tuo linna / palatsi.
Kirjoitat, "Linna oli hyvin suuri ja siinä oli kolme tornia sekä parveke ja paljon ikkunoita. Linna itsestään oli vaaleansininen".
Ajatukseni (lisäsin nyt asioita, joita jäin lukijana kaipaamaan, "Linna seisoi ylväänä korallikielekkeen reunalla. Se oli hyvin suuri ja kolme tornia kolme tornia kohosivat ylväinä kohti pintaa. Niiden keskellä kohosi kupolikattoinen rakennus. Torneissa näkyi parvekkeita ja kaikkialla oli paljon ikkunoita. Linna oli väriltään vaaleansininen.".
Eli se mitä hain oli hieman tarkempi kuvailu sekä se, missä linna oli, sillä se lisää heti tunnelmaa ja luo mielikuvia.
Kuitenkin novellisi etenee mielenkiintoiseen suuntaan ja tarina ja ympäristö ovat hyvin kauniita!
Hyvää työtä!
