 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Penny!
Viattoman mukava ja mielyttävä tarina. Kirjoitat kauniisti ja selkeästi!
Pilkuista asiaa.
Kun käytät kun - sanaa konjunktiona, joka erottaa päälauseen sivulauseesta, tulee kun sanan eteen tulla pilkku.
"Sydäntä oikein puristaa kun hän huokailee minun takiani.".
"Sydäntä oikein puristaa, kun hän huokailee minun takiani.".
Sama juttu seuraavassa, paitsi sana on että.
"Ne sanovat että täällä kummittelee.".
"Ne sanovat, että täällä kummittelee.".
Lauseiden erottamisesta. Normaalisti päälause tulee ennen sivulaisetta.
Kirjoitat: "Minun silmäni näyttävät silloin pieniltä metsälammilta, Ida sanoo.".
Ajatukseni: "Ida sanoo, että minun silmäni näyttävät silloin pieniltä metsälammilta.".
Tai jos pidät kiinni tuosta omastasi, niin suosittelisin seuraavaa.
"Minun silmäni näyttävät silloin pieniltä metsälammilta, niin ainakin Ida sanoo.".
Tuo poikien tulo on mahtava kohta! Siinä tajuan, toivottavasti ainakin, että myös tytöt ovat aaveita! :D Säväyttävää! Hyvä!
Juonella olisit kenties voinut revitellä hieman enemmän. Mielestäni Kreetta ottaa tilanteen nopeasti haltuun, kenties liiankin nopeasti. Loit mainion jännityksen vampyyrin tappamisella, mutta luovuit leikistä helposti. Olisi ollut jännittävää, kun Kreetta upottaa vaarnan kuolleeseen rintaan. Sen olisin mielelläni lukenut.
Hyvää kerrontaa ja jouhevasti etenevä juoni.
Kiitos!
