 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Hei!
Opiskelen Jyväskylän avoimessa yliopistossa kirjoittamisen aineopintojen Palautetaidot -kurssilla ja olen valinnut runosi tehtävään, jossa tehdään palauteharjoitus. Runoasi ja palautettani lukee myös jakson opettaja. Alla palautteeni!
Sivustolle on kertynyt satoja runoja ja niiden joukosta huomaan tämän ja koen innostusta. Aluksi huomaan kirjoitustavan. Tekstiä ei ole muokattu miksikään kuvioiksi, kuten monilla runoja kirjoittavilla on nykyään tapana. Kirjoitustapa on samantyyppistä kuin omani runoja kirjoittaessani.
Runon nimi Paluu lupaa hyvää ja sitä runo kokonaisuudessaan onkin. Runossa käytetään runsasta kieltä, luodaan mielikuvia ja se antaa pohtimisen aihetta ja siinä pohditaan huolimatta että runo ei ole kovin pitkä. Runon minä haluaa pysähtyä, muuttua ja päästä eteenpäin. Löytää spiraalin keskeltä jotakin. Sana spiraali toisen säkeistön toisessa säkeessä on osuva. Se pistää lukijan ajattelemaan mitä tämä tarkoittaakaan? Runon minä luulee, ei ole varma, mutta on melko varma siitä että hänen on vielä palattava takaisin hetkeksi.
On vaikea sanoa, kertooko runo kirjoittajasta itsestään. Vaikka kertoisikin, on runo jokaiselle sen lukijalle hyvä neuvo siitä että on hyödyllistä joskus pysähtyä, muuttua ja antaa kaiken vanhan mennä menojaan. Runon minä osaa pysäyttää filmin, kuten säkeistön kolme ensimmäisessä säkeessä sanotaan. Käsitän sanan filmi elämäksi. Hän osaa tarkastella tähän hetkeen elettyä yksityiskohtaisesti, tarkasti, kuva kuvalta. Ehkä se ei pelota tai jännitä runon minää kuten joskus ennen.
Säkeistöissä kuusi ja seitsemän runon minä pohtii ja kysyy. Säkeistössä seitsemän seuraavasti: ”Miksi ei itse olisi tuo liikkuva kuva ja aina perillä”. Runo loppuu kahdeksanteen säkeistöön, jossa on vain yksi säe ”siinä kohdassa missä ikinä onkin”. Runon minä haluaisi olla elämässään aina kotonaan. Hän ei ole ehkä löytänyt vielä paikkaansa elämässään, minne haluaisi asettua, mutta on löytämäisillään. Kaikessa ytimekkyydessään runon voi tulkita niin, että se kertoo ihmisestä, joka ei halua olla samanlainen kuin ennen, hän haluaa löytää paikkansa elämässään.
Kaikkinensa runo on ehyt, siinä ei ole mitään liikaa. Sen jokainen säkeistö, säe ja sana on siihen tarkoin harkittu. Runo on syntynyt helposti, sitä ei ole tarvinnut kauaa miettiä. Näen sen siitä, että käytän samantyyppistä kirjoitustapaa. En käytä isoja kirjaimia, välimerkkejä enkä muutenkaan kirjoita ns. kielioppisääntöjen mukaisesti. Runoja ei voi mielestäni niin kirjoittaa, mutta jokainenhan on erilainen runon kirjoittaja. Runoilija on löytänyt jo ennen tätä runoa Paluu oman tapansa kirjoittaa runoja, asetella säkeistöt, katkoa säkeet mikä on hienoa.
Runoa ei ole ahdistavaa lukea. Sitä lukiessaan toivoo että kirjoittaja jatkaisi runojen kirjoittamista läpi elämänsä. Se näyttää luonnistuvan häneltä. En tiedä, onko runossa mitään sellaista että vain nainen voi näin kirjoittaa. Runoa ei välttämättä voi sukupuolistaa. Ainoastaan runon alun ensimmäisen säkeistön toisessa säkeessä oleva sana rainoissa voisi viitata joihinkin vaatteisiin, mutta tässä runossa sillä sanalla tarkoitetaan suurempaa merkitystä, omaa itseään, kaikkea siinä olevaa. Myös mies voisi tietenkin tällä tavalla kirjoittaa.
Toivotan lopuksi kirjoittajalle onnea runojen kirjoittamiseen tulevaisuudessa. Odotan häneltä runokokoelmaa. Tätä lukiessani en ole koskaan kuullut kirjoittajasta, en ole lukenut hänen muita mahdollisesti kirjoittaja.fi -sivustolla olevia runoja tai muualla olevia runoja. En tiedä onko hän jo kirjoittanut runokokoelman. Toivon niin. Olisi mielenkiintoista lukea enemmän. Nyt aion kuitenkin tutkia, onko hänellä muitakin runoja kirjoittaja.fi -sivustolla. Kuten mainittua, onnea tästä runosta!
t: Juha Miettinen (juhami@yahoo.com)
Hei!
Opiskelen Jyväskylän avoimessa yliopistossa kirjoittamisen aineopintojen Palautetaidot -kurssilla ja olen valinnut runosi tehtävään, jossa tehdään palauteharjoitus. Runoasi ja palautettani lukee myös jakson opettaja. Alla palautteeni!
Sivustolle on kertynyt satoja runoja ja niiden joukosta huomaan tämän ja koen innostusta. Aluksi huomaan kirjoitustavan. Tekstiä ei ole muokattu miksikään kuvioiksi, kuten monilla runoja kirjoittavilla on nykyään tapana. Kirjoitustapa on samantyyppistä kuin omani runoja kirjoittaessani.
Runon nimi Paluu lupaa hyvää ja sitä runo kokonaisuudessaan onkin. Runossa käytetään runsasta kieltä, luodaan mielikuvia ja se antaa pohtimisen aihetta ja siinä pohditaan huolimatta että runo ei ole kovin pitkä. Runon minä haluaa pysähtyä, muuttua ja päästä eteenpäin. Löytää spiraalin keskeltä jotakin. Sana spiraali toisen säkeistön toisessa säkeessä on osuva. Se pistää lukijan ajattelemaan mitä tämä tarkoittaakaan? Runon minä luulee, ei ole varma, mutta on melko varma siitä että hänen on vielä palattava takaisin hetkeksi.
On vaikea sanoa, kertooko runo kirjoittajasta itsestään. Vaikka kertoisikin, on runo jokaiselle sen lukijalle hyvä neuvo siitä että on hyödyllistä joskus pysähtyä, muuttua ja antaa kaiken vanhan mennä menojaan. Runon minä osaa pysäyttää filmin, kuten säkeistön kolme ensimmäisessä säkeessä sanotaan. Käsitän sanan filmi elämäksi. Hän osaa tarkastella tähän hetkeen elettyä yksityiskohtaisesti, tarkasti, kuva kuvalta. Ehkä se ei pelota tai jännitä runon minää kuten joskus ennen.
Säkeistöissä kuusi ja seitsemän runon minä pohtii ja kysyy. Säkeistössä seitsemän seuraavasti: ”Miksi ei itse olisi tuo liikkuva kuva ja aina perillä”. Runo loppuu kahdeksanteen säkeistöön, jossa on vain yksi säe ”siinä kohdassa missä ikinä onkin”. Runon minä haluaisi olla elämässään aina kotonaan. Hän ei ole ehkä löytänyt vielä paikkaansa elämässään, minne haluaisi asettua, mutta on löytämäisillään. Kaikessa ytimekkyydessään runon voi tulkita niin, että se kertoo ihmisestä, joka ei halua olla samanlainen kuin ennen, hän haluaa löytää paikkansa elämässään.
Kaikkinensa runo on ehyt, siinä ei ole mitään liikaa. Sen jokainen säkeistö, säe ja sana on siihen tarkoin harkittu. Runo on syntynyt helposti, sitä ei ole tarvinnut kauaa miettiä. Näen sen siitä, että käytän samantyyppistä kirjoitustapaa. En käytä isoja kirjaimia, välimerkkejä enkä muutenkaan kirjoita ns. kielioppisääntöjen mukaisesti. Runoja ei voi mielestäni niin kirjoittaa, mutta jokainenhan on erilainen runon kirjoittaja. Runoilija on löytänyt jo ennen tätä runoa Paluu oman tapansa kirjoittaa runoja, asetella säkeistöt, katkoa säkeet mikä on hienoa.
Runoa ei ole ahdistavaa lukea. Sitä lukiessaan toivoo että kirjoittaja jatkaisi runojen kirjoittamista läpi elämänsä. Se näyttää luonnistuvan häneltä. En tiedä, onko runossa mitään sellaista että vain nainen voi näin kirjoittaa. Runoa ei välttämättä voi sukupuolistaa. Ainoastaan runon alun ensimmäisen säkeistön toisessa säkeessä oleva sana rainoissa voisi viitata joihinkin vaatteisiin, mutta tässä runossa sillä sanalla tarkoitetaan suurempaa merkitystä, omaa itseään, kaikkea siinä olevaa. Myös mies voisi tietenkin tällä tavalla kirjoittaa.
Toivotan lopuksi kirjoittajalle onnea runojen kirjoittamiseen tulevaisuudessa. Odotan häneltä runokokoelmaa. Tätä lukiessani en ole koskaan kuullut kirjoittajasta, en ole lukenut hänen muita mahdollisesti kirjoittaja.fi -sivustolla olevia runoja tai muualla olevia runoja. En tiedä onko hän jo kirjoittanut runokokoelman. Toivon niin. Olisi mielenkiintoista lukea enemmän. Nyt aion kuitenkin tutkia, onko hänellä muitakin runoja kirjoittaja.fi -sivustolla. Kuten mainittua, onnea tästä runosta!
t: Juha Miettinen (juhami@yahoo.com)
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
