Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Runot Ylin kerros
QR-Code dieser Seite

Ylin kerros Hot


Kahvinkeittimen pehmeä porina sekoittuu sateen lauluun.
Pisarat nuolevat syksystä himmenneen ikkunan
jälleen tarpeelliseksi.

Kolme askelta.

Autuaita ovat he, joiden muistot hukkuvat viiniin.
Antaisin olemassa oloni, kun vain saisin unohtaa.
Unohtaa sen, mitä aisteillani totean todeksi.
Unohtaa kaiken, kuin ei mitään.

Kaksi askelta.

Heikoksi kutsuvat, apua tarvitsevaksi.
Käteen en kuitenkaan koskaan tarttunut,
astuin toisenkin jalan hautaan.

Sydän pumppaa syntymästä asti myrkkyä.
Auta siinä pienillä pillereillä, ole niin hyvä.
Mieli tukehduttaa ainoatkin ajatukset mustaan muoviin.
Auta siinä kauniilla sanoilla, ole niin hyvä.

Yksi askel.

Kahvi on valmista.
Sade hiljentyy kuuntelemaan.
Jäljellä on viimeinen askel
korventavan katkeruuden ja rauhan välillä.
Se kepein, helpottavin askel.
Tumma verho raottuu ja piikkilanka antaa periksi.

Vihdoinkin vapaa.

Ylläpidon palaute

 
Ylin kerros 2014-11-24 14:01:49 Alapo80
Arvosana 
 
4.0
Alapo80 Arvostellut: Alapo80    November 24, 2014
#1 Arvostelija  -   Kaikki arvostelut

Moikka Karo!

Ensimmäisenä tulee mieleen humalassa sammuminen tai kuolema, ehkä kuitenkin vahvempana kuolema. Toivottavasti osuin edes lähelle!

Todella kauniisti kirjoitettu, mutta samalla synkkää ja tummaa. Useampi lukukerta antaa viitteitä saattohoitoon tai sairaalaan, jotka ovat ehkä jopa sama asia.

Hieman häiritsee, että runon minä ei tunnu haluavan apua, mutta kaipaa kuitenkin lohdutusta, ja jäin miettimään että miksi?

Kiitos kauniista runosta!

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
10
Report this review
 

Arvostelut

Ei arvosteluja

Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS