tuhkanharmaa päivä
raotan silmiä ja yhden hetken olen elossa
Kasvoilleni se maski jota käytän useimmin
ei ole niin helppo nähdä läpi.
Nousen aamuun ja astun kylmään valoon
kyllähän sitä aina pärjää
Sen avulla ettei tarvitse olla muuta kuin on
muuta kuin mitä värejä taskusta sillä hetkellä löytyy
Niillä maalaan itselleni uuden sijaisnäyttelijän.
Onneksi Hän hoitaa vaikeat tilanteet puolestani
Ei niin väliä sillä
mitä oikeasti tuntee sisimmässä
kun tietää elämän säännöt ja kaikki sen valttikortit
Ei niin väliä vaikka kuningas pysyisi poissa taistelukentältä
jos on tarpeeksi sotilaita.
sitten yhtäkkiä kaikki turva katoaa.
Kaikki muurit elämän edessä vajoaa maahan
ei mitään ympärillä, olen suojaton
Kuulen kuinka he nauravat minulle kun miekka lävistää maskini
eivät naura enää kun näkevät mitä oikeasti olen.
Tuntuu kovin alastomalta
seistä tässä heidän edessä kuulematta heidän sanojaan
Pelko voi muuttua vihaksi kun se kuluu loppuun.
eihän villiä eläintäkään saa ajaa nurkkaan
Se voi hyökätä.
Näettekö nyt mitä olette päästäneet irti?
kestää jonkin aikaa
että saan rakennettua itselleni uudet kasvot raadeltujen päälle
Silti pelko löytää aina maskin taakse, kun kerran on oppinut tien
ja silloin saatte nähdä pienen palan todellista minua.
Vain vihainen elämälle
niinkin voisi sanoa ehkä
antakaa minun pysyä täällä omassa maailmassani.
Mutta ettehän se ymmärrä vaan tungette liian lähelle
voi käydä vaaralliseksi kasvattaa Pelkoa maskin takana.
joku päivä
en ehkä tule enää pois täältä
Jään tänne pehmoiseen pimeyteen
turvaan joka ei ikinä jätä minua suojatta
Silloin te sanotte minun tulleen hulluksi.
