hetken tätä todellisuutta läpi kaltereiden
uni silmissä kuljen maailmasta toiseen
ja aamun tullen vaivun horrokseen
kunnes laskeva aurinko kutsuu mukaansa
elämän ääni vain valvottaa
pienen ajan tässä katselen
ei siitä haittaa ole puistossa leikkiville lapsille
vaikka mielessäni sen ohi kuljen
he lakkaavat leikkinsä
tyhjillä silmillä katsovat mun lävitse
sateinen syyspäivä herättää
nousen ylös tuhkan seasta
paljas valo koskettaa tämän niityn pintaa
sen reunat on verhoiltu punaisella ja keltaisella
miten minä tänne jouduin?
huurretta noiden puiden latvoissa
niissä kultasiipiset pikkulinnut nukkuu
kuljen ohitse ja ne heräävät
säikähdyksissään alkavat räpyttää siipiään
kirkuen huutavat mun nimeä
tähdettömän taivaan alla elävässä pimeässä
kävelen tanssivien demonien keskellä
yksi nauraen katsahtaa minuun
äänettömästi kutsuu ''tule mukaan''
tanssiessaan hän ei edes kosketa maan pintaa
kevyt henkäys käy
piilottaa viinin tuoman lämmön
yksi kerrallaan varjot vetäytyy
kaksin me tanssimme tämän tanssin loppuun asti
ja viimein hän hymyillen kuiskaa ''hyvästi''
lähden kulkemaan sumun alitse
tuhka pöllähtää niitystä kasvoille
revitty elämä palaa takaisin kuin
kangastaulu olisi pyyhitty tyhjäksi
maalaan sen onnellisemmilla väreillä uudeksi
